Improvisaatio |

improvisointi (ranskalainen improvisaatio, it. improvisaatio, kirjoittaja lat. improvisus – odottamaton, äkillinen) – erityinen taiteen laji, jota löytyy useista taiteista (runous, draama, musiikki, koreografia). luovuutta K-rumin tuotannossa. luotu suoraan sen toteutusprosessissa. Musiikki. JA. tunnettu muinaisista ajoista. Narin suullinen luonne. luovuus – kappaleiden ja instr. sävelmiä korvalla, muistista – myötävaikutti Narin käyttöön. I:n elementtien muusikot (laulajat ja instrumentalistit). Käytännössäni minä. he luottivat ihmisten kehittämiin muusojen muotoihin. ajattelua, vakiintuneeseen intonaatioiden, laulujen, rytmien jne. n Syntymämuusikoille on ominaista halu yhdistää selkeä fiksaatio kerran löydetyistä muusoista. kuva sen vapaalla vaihtelulla saavuttaen jatkuvaa uudistumista ja musiikin rikastumista. Musiikissa. itämaiset kulttuurit. ihmisten improvisaatiota. Tietyn melodisen mallin muunnelma on DOS. musiikin muoto. Vaeltavien ihmisten kautta. muusikot I. astui vuorille. jääkulttuuria. Euroopassa prof. musiikki I. on valtaamassa jalansijaa vuosisadalla – alun perin wokissa. kulttimusiikkia. Koska sen äänitysmuodot olivat likimääräisiä, epätäydellisiä (neumes, koukut), esiintyjä joutui tavalla tai toisella turvautumaan improvisaatioon (ns. vuosipäivät jne.). Ajan myötä menetelmät määriteltiin ja säänneltiin entistä enemmän. Korkea taide. vaatimuksen taso I. ulottuu maallisiin muusoihin. genret renessanssissa; se saa moninkertaisen taittumisen musiikissa. 16-18-luvun käytäntö sekä säveltämisen että esittävän taiteen alalla. Kehittyessä instr. soolomusiikkia, erityisesti kosketinsoittimille, asteikolla I. – ennen luomista I-muodossa. kokonaisia ​​muusoja. pelaa. Muusikko, joka usein yhdisti säveltäjän ja esiintyjän yhdeksi henkilöksi hallitakseen I:n taiteen. piti käydä läpi erityisvalmistelut. Meryl prof. muusikon pätevyys, esim. urkuri, pitkään taitonsa ns. vapaa minä. (usein tietystä aiheesta) moniääninen. jäämuodot (preludit, fuugat jne.). Ensimmäinen kuuluisa mestari I. oli 15-luvun urkuri ja säveltäjä. F. Landino. 16-luvun lopusta, homofonisen harmonisen hyväksynnällä. varasto (melodia säestyksellä), järjestelmä ns. yleisbasso, joka huolehti melodian säestyksen esittämisestä digitaalisen bassotholoksen mukaisesti. Vaikka esiintyjän oli noudatettava tiettyjä äänenjohtamisen sääntöjä, tällainen yleisbasson dekoodaus sisälsi elementtejä I. Yleisbasson hallussapitoa pidettiin 17-18-luvuilla pakollisena esiintyvälle muusikolle. 16-18 vuosisadalla. temppuja jaettiin. JA. – väritys (koristelu) esiintyjien instr. kappaleet (luuttiin, klavierille, viululle jne.), wok. osapuolille. He löysivät erityisen laajan sovelluksen italian koloratuuriosissa. oopperat 18 – aikaisin. 19 cc (cm. Coloratura, Roulade, Fioritura). Tällaiset säännöt I., yksi taiteista. Parven ilmenemismuodot on koristelun taidetta, joka on esitetty monissa muissa. antiikin musiikki.-teoreettinen. tutkielmat, voc. ja instr. kouluissa. Kuitenkin tällaisten tekniikoiden väärinkäyttö, joka teki sellaisen I. ulkoisesti virtuoosiksi koristetaiteen, johti sen rappeutumiseen. Musiikin syveneminen. sisältö, sen muotojen monimutkaisuus 18-19-luvuilla. vaati säveltäjiltä täydellisempää ja tarkempaa nauhoitusta muusoista. teoksen tekstiä, eliminoiden esittäjien mielivaltaisuuden. 18 in lopusta lähtien. esiintymässä I. eri ilmenemismuodoissaan (perustuen yleisbassoon, värityksiin jne.) alkaa väistyä esittäjän tarkalle nuotistiedon siirrolle, luo pohjan tulkintataiteen kiteytymiselle. Kuitenkin 1. kerroksessa. 19 sisään sellaiset I-muodot. vapaana fantasointina, samoin kuin minä. tietystä aiheesta, joka on vakiinnuttanut asemansa erityisenä. (yleensä lopulliset) luvut kons. instrumentaalivirtuoosien ohjelmia. Erinomaiset improvisoijat olivat tuon ajan suurimpia säveltäjiä (L. Beethoven, F. Schubert, N. Paganini, F. Lista, F. Chopin). Yleinen etu I. erityisesti romanttiselle ajalle ominaista. Vapaa fantasia oli olennainen osa esitystä. romanttisen taiteilijan taitoa, sen tarvetta perusteli romantikko.

Myöhäinen arvo Ja. vähenee. Esitetty I. on edelleen oopperalaulajien (aarioissa); sen piirteet (tulkinnan vivahteiden muodossa itse esitysprosessissa) näkyvät tuotteen esityksen aikana. ulkoa (2-luvun toiselta puoliskolta yleistyvä solistien konserttien muoto) lukemalla nuotteja arkilta. Vapaat I. instrumentalistit ovat säilyneet instr. konsertteja (lyhyen aikaa; jo Beethoven 19. pianokonsertossaan itse kirjoittaa kadentsan), urkureiden (S. Frank, A. Bruckner, M. Dupre jne.) kanssa. I. kuorokäsittely ja fuuga ja on edelleen prof. urkurin taidot. Nykymusiikkikäytännössä I. ei soita olentoja. rooleja säilyttäen arvon vain luovuudessa. säveltäjän teko, kuten valmistelee. musiikin muodostumisen vaihe. kuvat ja kuinka elementti toimii. tulkinta. Poikkeuksena on jazzmusiikki, jossa on orgaanisia elementtejä kollektiivisesta jazzista (ks. Jazz). 5-luvulla elokuvan tulon myötä I. löysi sovelluksen musiikissa. kuvitukset "mykkäistä" elokuvista (elokuvan mukana toistettaessa fp.). Jotain musiikkia. E. Jacques-Dalcroze, F. Jode ja C. Orff käyttävät musiikkia lasten ja nuorten musiikillisen kasvatuksen välineenä. 20-luvulta lähtien mielivaltainen I. on löytänyt sovellusta avantgarde-taiteessa (ks. Aleatorica), K. Stockhausenin, P. Boulezin ym. teoksissa, joiden nauhoittaminen antaa esittäjälle vain muutamia ohjeita taiteen vapaaseen toteuttamiseen. tekijän aikomuksesta tai tarjoaa hänelle omansa. harkintavaltaa esityksen aikana vaihdella sävellysten muotoa. Jotain musiikkia. genreillä on nimiä, jotka osoittavat niiden osittaisen yhteyden I.:hen (esim. "Fantasia", "Preludi", "Improvisaatio").

Viitteet: Wehle GF, Improvisaation taide, osa. 1-3, Munster in W., 1925-32; Fischer M., Organistinen improvisaatio 17-luvulla, Kassel, 1929 («Knigsberger Studies on Musicology», V); Jцde Fr., Luova lapsi musiikissa, в кн.: Musiikkikasvatuksen käsikirja, toim. E. Bucken, Potsdam, 1931; Fellerer KG, Vapaan improvisaation historiasta. "Die Musikpflege", osa II, 1932; Fritsch M., Variaatio ja improvisaatio, Kassel, 1941; Wolf H. Chr., Barokkikauden lauluimprovisaatiot, kongressiraportti, Bamberg, 1953; Ferand ET, Die Improvisation, Köln, 1956, 1961; Lцw HA, Improvisaatio L. van Beethovenin pianoteoksissa, Saarbrücken, 1962 (disk.).

IM Yampolsky