Musikaalisuus |

Luonnollisten taipumusten kompleksi, joka tarjoaa mahdollisuuden kouluttaa muusoja ihmisessä. maku, kyky havaita musiikkia täysin, ammattimuusikon valmistautuminen siitä. Modernin musiikkipsykologian mukaan M.:n taipumukset ovat luontaisia ​​jokaisessa ihmisessä, vaikka joskus ne jäävätkin tunnistamattomiksi tai kehittymättömiksi. Näistä tärkein on musiikki. korva (katso musiikkikorva). Samanaikaisesti absoluuttisen kuulon tai hienovaraisen suhteellisen kuulon läsnäolo osoittautuu vähemmän tärkeäksi kuin kyky tuntea äänien tila-funktionaaliset suhteet. Rytmin taju on erittäin tärkeä. Arvokas talletus on musiikki. muisti. Erityisen erottuneita säveltäjiä: musiikki. fantasia, kyky kuvitella ääniä ja niiden tutkimus, "ajatella äänissä". Ammattimuusikon koulutuksen menestystä määrää paitsi M., myös muut tiedot. Laulajalle siis sointiltaan kauniin äänen läsnäolo ja kyky hallita sitä on ratkaisevaa. Esiintyvälle muusikolle myös käden, sormien rakenne, liikkuvuus ja hallittavuus ovat tärkeitä, puhallinsoittimelle lisäksi hengityslaitteiden tila. Tärkeimmät musiikilliset kyvyt ovat periytyviä, tähän liittyen musiikin historia tuntee kokonaisia ​​muusikkodynastioita (Bach-suku). Musiikin tunnistamiseen kehitetyt kyvyt eroavat. testit.

Viitteet: Billroth Th., Wer ist musikalisch?, hrsg. von E. Hanslick, B., 1895, 1912; Seashore, CE, The psychology of musical talent, Boston, (1919); Kries J. von, Wer ist musikalisch?, V., 1926; Wing H., Tests of Musical ability and appreciation, Camb., 1948 ("British Journal of Psychology", Monograph, liite 27); Révész G., Die Vererbung der musikalischen Anlage, "Universitas", 1950, (v.) 5; Kauser L., Prüfung der Musikbegabung, "Musik in Unterricht" (Allgemeine Ausgabe), 1962, Bd 53. Katso myös lit. artikkeleissa Musiikkipsykologia, Musiikkikasvatus.