Flagolet |
Flagolet (Ranskalainen flageoletti, lyhennetty sanasta vanha ranskalainen flageol – huilu; englanninkielinen flageoletti, italialainen flageoletto, saksaksi Flageolett).
1) Vaskimusiikki. työkalu. Pienikokoisten lohkolevyjen suku. Piccolon edelläkävijä. Laite on lähellä huilua. Ranskalaisen mestarin V. Juvignyn suunnittelema Pariisissa c. 1581. Siinä oli nokan muotoinen pää ja pillilaite, 4 reikää edessä ja 2 takaosassa sylinterimäisessä putkessa. kanava. Rakenna F tai G, harvemmin As, alue d1 – c3 (eis1 – d3) merkinnöissä; pätevässä kuulostavassa – korkeampi undecima, duodecima tai terdecima. Ääni on hiljainen, lempeä, soiva. Sovellettu Ch. arr. tanssimaan. musiikki amatöörimusiikin tekemisessä; usein koristeltu upotuksilla. 17-luvulla oli erityisen yleistä Englannissa. Nimikkeillä “flauto piccolo”, “flauto”, “piffero” sitä käyttivät JS Bach (kantaatit nro 96, n. 1740 ja nro 103, n. 1735), GF Händel (ooppera ”Rinaldo”, 1711). , oratorio Acis ja Galatea, 1708), KV Gluck (ooppera Odottamaton tapaaminen tai pyhiinvaeltajat Mekasta, 1764) ja WA Mozart (laulupeli The Abduction from the Seraglio, 1782). In con. 18-luvulla ilmestyi paranneltu F., jossa oli 6 reikää putken etupuolella ja yksi takana, myös venttiileillä – jopa 6, yleensä kahdella (yksi es1:lle, toinen gis3:lle); 18 vaihteessa – aikaisin. 19-luvulla sinfonia. ja oopperaorkesterit käyttivät sitä monet. säveltäjät. Lontoossa 1800-20 käsityöläiset W. Bainbridge ja Wood tekivät ja ns. kaksinkertainen (joskus kolminkertainen) f. jossa on tavallinen nokkamainen pää norsunluusta tai päärynäpuusta. Siellä oli ns. avian P. – ranskalainen soitin laululintujen opettamiseen.
2) Urkujen huilurekisteri (2′ ja 1′) ja harmoniumi on kirkas, lävistävä, diskanttiääni.
Viitteet: Levin S., Puhallinsoittimet musiikkikulttuurin historiassa, M., 1973, s. 24, 64, 78, 130; Mersenne M., Harmonie universelle, P., 1636, id. (faksitoim.), johdanto. par Fr. Lesure, t. 1-3, P., 1963; Gevaert P., Traité générale d'instrumentation, Gand, 1863 ja muut – Nouveau traité d'instrumentation, P.-Brux., 1866 (venäjäksi – Uusi instrumentointikurssi, M., 1901, 1885, s. 1892-1913) .
AA Rozenberg
