Djembe: soittimen kuvaus, sävellys, historia, käyttö, soittotekniikka

Djembe on musiikki-instrumentti, jolla on afrikkalaiset juuret. Se on tiimalasin muotoinen rumpu. Kuuluu membranofonien luokkaan.

laite

Rummun pohjana on tietyn muotoinen kiinteä puupala: halkaisijaltaan yläosa ylittää alemman, mikä aiheuttaa assosioinnin pikariin. Yläosa on päällystetty nahalla (yleensä käytetään vuohen, harvemmin seepran, antiloopin, lehmännahkoja).

Djemben sisäpuoli on ontto. Mitä ohuemmat rungon seinämät, sitä kovempaa puuta, sitä puhtaampi soittimen ääni.

Tärkeä äänen määräävä seikka on kalvon jännitystiheys. Kalvo on kiinnitetty runkoon köysillä, vanteilla, puristimilla.

Nykyaikaisten mallien materiaali on muovia, pareittain liimattuja puukappaleita. Tällaista instrumenttia ei voida pitää täysimittaisena djembenä: tuotetut äänet ovat kaukana alkuperäisestä, voimakkaasti vääristyneitä.

Historia

Malia pidetään kupinmuotoisen rummun syntymäpaikkana. Sieltä työkalu levisi ensin Afrikkaan ja sitten sen rajojen ulkopuolelle. Vaihtoehtoinen versio julistaa Senegalin osavaltion soittimen syntymäpaikaksi: paikallisten heimojen edustajat soittivat samanlaisia ​​rakenteita ensimmäisen vuosituhannen alussa.

Afrikkalaisten alkuperäiskansojen tarinat kertovat: henget paljastivat ihmiskunnalle rumpujen taikavoiman. Siksi niitä on pitkään pidetty pyhänä esineenä: rumpujen soittaminen seurasi kaikkia merkittäviä tapahtumia (häät, hautajaiset, shamaanirituaalit, sotilasoperaatiot).

Aluksi jemben päätarkoitus oli välittää tietoa kaukaa. Voimakkaat äänet peittivät 5–7 mailin polun, yöllä – paljon enemmän, mikä auttoi varoittamaan naapuriheimoja vaarasta. Myöhemmin kehitettiin täysimittainen järjestelmä "puhumiseen" rumpujen avulla, joka muistuttaa eurooppalaista morsekoodia.

Yhä kasvava kiinnostus afrikkalaista kulttuuria kohtaan on tehnyt rummuista suosittuja kaikkialla maailmassa. Nykyään kuka tahansa voi hallita Play of the djemba.

Kuinka soittaa djembeä

Instrumentti on lyömäsoittimet, sitä soitetaan yksinomaan käsillä, lisälaitteita (keikot, lyönnit) ei käytetä. Esiintyjä seisoo pitäen rakennetta jalkojensa välissä. Musiikin monipuolistamiseen, melodiaan viehätysvoiman lisäämiseen auttavat runkoon kiinnitetyt ohuet alumiiniosat, jotka lähettävät miellyttävää kahinaa.

Melodian korkeus, kylläisyys, voimakkuus saavutetaan voimalla, iskua kohdentamalla. Useimpia afrikkalaisia ​​rytmejä lyödään kämmenillä ja sormilla.