Veljo Tormis (Veljo Tormis) |

Veljo Tormis

Muinaisen perinnön tekeminen nyky-ihmisen ymmärrettäväksi ja saavutettavaksi on säveltäjän tärkein ongelma nykyään kansanperinteen parissa. V. Tormis

Virolaisen säveltäjän V. Tormiksen nimi on erottamaton Viron nykykuorokulttuurista. Tämä erinomainen mestari antoi runsaan panoksen nykyajan kuoromusiikin kehitykseen ja avasi siinä uusia ilmaisumahdollisuuksia. Monet hänen etsinnöistään ja kokeiluistaan, kirkkaista löydöistään ja löytöistään tehtiin virolaisten kansanlaulujen sovitusten hedelmällisellä pohjalla, jonka arvovaltainen tuntija ja kerääjä hän on.

Tormis sai musiikillisen koulutuksensa ensin Tallinnan konservatoriossa (1942-51), jossa hän opiskeli urkuja (E. Arro, A. Topman; S. Krull) ja sävellystä (V. Kappa) ja sitten Moskovan konservatoriossa ( 1951-56) sävellysluokassa (V. Shebalinin kanssa). Tulevan säveltäjän luovat kiinnostuksen kohteet muodostuivat häntä lapsuudesta lähtien ympäröivän musiikillisen elämän ilmapiirin vaikutuksesta. Tormiksen isä on talonpoikaisperheestä (Tallinnan esikaupunki Kuusalu), hän toimi urkurina Vigalan (Länsi-Viro) kyläkirkossa. Siksi Velho oli lapsuudesta asti lähellä kuorolaulua, hän aloitti urkujen soittamisen varhain ja otti koraaleja. Hänen säveltäjänsä sukututkimuksen juuret ulottuvat Viron musiikkikulttuurin perinteisiin, kansanmusiikkiin ja ammattimaiseen musiikkiin.

Nykyään Tormis on kirjoittanut valtavan määrän sekä kuoro- että instrumentaaliteoksia, hän kirjoittaa musiikkia teatteriin ja elokuvaan. Vaikka tietysti musiikin säveltäminen kuorolle on hänelle tärkeintä. Mies-, nais-, seka-, lastenkuorot, ilman säestystä sekä säestyksellä – joskus hyvinkin epätavanomaisella (esim. shamaanirummut tai nauhoitus) – sanalla sanoen, kaikki nykypäivän soittomahdollisuudet, laulu- ja instrumentaalisävyjä yhdistävät, ovat löytäneet. hakemus taiteilijan studiossa. Tormis lähestyy kuoromusiikin genrejä ja muotoja avoimin mielin, harvinaisella mielikuvituksella ja rohkeudella, miettii uudelleen kantaatin perinteisiä genrejä, kuorosykliä, hyödyntää 1980-luvun uusia genrejä omalla tavallaan. – kuororunot, kuoroballadit, kuorokohtaukset. Hän loi myös teoksia täysin omaperäisissä sekagenreissä: kantaatti-baletti "Estonian Ballads" (1977), lavasävellys vanhoista riimulauluista "Naisten balladit" (1965). Oopperassa Swan Flight (XNUMX) on kuoromusiikin vaikutuksen leima.

Tormis on hienovarainen sanoittaja ja filosofi. Hänellä on terävä näkemys kauneudesta luonnossa, ihmisessä, ihmisten sielussa. Hänen suuret eeppiset ja eeppis-dramaattiset teoksensa koskevat suuria, yleismaailmallisia, usein historiallisia teemoja. Niissä mestari nousee filosofisiin yleistyksiin, saavuttaa äänen, joka on merkityksellinen nykymaailmalle. Viron kalenterilaulujen (1967) kuorosyklit on omistettu ikuiselle teemalle luonnon ja ihmisen olemassaolon harmoniasta. Historialliseen materiaaliin perustuvat Balladi Maarjamaasta (1969), kantaatit Raudan loitsu (muinaisten shamaanien loitsun rituaalin luominen, vallan antaminen luomiinsa työkaluihin, 1972) ja Leninin sanat (1972), kuten sekä Memories of the Plague » (1973).

Tormiksen musiikille on ominaista selkeä figuratiivisuus, usein maalauksellisuus ja kuvallisuus, jotka ovat lähes aina psykologismin täynnä. Niinpä hänen kuoroissaan, varsinkin miniatyyreissä, maisemaluonnoksia seuraa lyyrinen kommentointi, kuten Syksymaisemissa (1964), ja päinvastoin, subjektiivisten kokemusten intensiivistä ilmaisua pumppaa luonnollisten elementtien kuva, kuten Hamletin teoksessa. Lauluja (1965).

Tormisen teosten musiikillinen kieli on kirkkaan modernia ja omaperäistä. Hänen virtuoosi tekniikkansa ja kekseliäisyytensä antavat säveltäjälle mahdollisuuden laajentaa kuorokirjoitustekniikoiden valikoimaa. Kuoroa tulkitaan myös polyfoniseksi soittimeksi, jolle annetaan voimaa ja monumentaalisuutta, ja päinvastoin – joustavaksi, liikkuvaksi kamarisoiton instrumentiksi. Kuorokangas on joko polyfonista tai se kantaa harmonisia värejä, säteilee liikkumatonta kestävää harmoniaa tai päinvastoin se näyttää hengittävän, hohtavan kontrasteista, harvinaisuuksien ja tiheyden vaihteluista, läpinäkyvyydestä ja tiheydestä. Tormis toi siihen kirjoitustekniikoita modernista instrumentaalimusiikista, soinnoista (sointiväristä) sekä tilavaikutelmia.

Tormis tutkii innokkaasti Viron musiikillisen ja runollisen kansanperinteen vanhimpia kerroksia, muiden itämeren suomalaisten kansojen: vodien, isurilaisten, vepsälaisten, liivien, karjalaisten, suomalaisten tuotantoa, viittaa venäläisiin, bulgarialaisiin, ruotsalaisiin, udmurteihin ja muihin kansanperinteen lähteisiin, piirustus heiltä materiaalia töihinsä. Tältä pohjalta hänen "Kolmetoista virolaista lyyristä kansanlaulua" (1972), "Izhora Epic" (1975), "Northern Russian Epic" (1976), "Inkerin Evenings" (1979), virolaisten ja ruotsalaisten laulujen sykli "Kuvia Vormsin saaren menneisyydestä" (1983), "Bulgarialainen triptyykki" (1978), "Wienin polut" (1983), "XVII Kalevalan laulu" (1985), useita sovituksia kuorolle. Kansanperinteen laajoihin kerroksiin uppoutuminen ei ainoastaan ​​rikasta Tormiksen musiikillista kieltä maaperällä intonaatiolla, vaan myös ehdottaa tapoja sen käsittelyyn (tekstuurinen, harmoninen, sävellys) ja mahdollistaa kosketuspisteiden löytämisen modernin musiikin kielen normeihin.

Erityisen tärkeänä Tormis antaa vetoomukselleen kansanperinnettä: ”Olen kiinnostunut eri aikakausien musiikillisesta perinnöstä, mutta ennen kaikkea muinaisista kerroksista, joilla on erityistä arvoa… On tärkeää välittää kuuntelijalle-katsojalle kansan musiikin erityispiirteitä. maailmankatsomus, asenne yleismaailmallisiin arvoihin, joka on alun perin ja viisaasti ilmaistu kansanperinteessä.

Tormiksen teoksia esittävät Viron johtavat yhtyeet, muun muassa Viron ja Vanemuisen oopperatalot. Viron valtion akateeminen mieskuoro, Viron filharmonisen kamarikuoro, Tallinnan kamarikuoro, Viron television ja radion kuoro, joukko opiskelija- ja nuorisokuoroja sekä kuoroja Suomesta, Ruotsista, Unkarista, Tšekkoslovakiasta, Bulgariasta ja Saksasta.

Kun virolaisen säveltäjäkoulun vanhin kuoronjohtaja G. Ernesaks sanoi: "Veljo Tormisen musiikki ilmaisee Viron kansan sielua", hän asetti sanoihinsa hyvin täsmällisen merkityksen viitaten kätkettyyn alkuperään, Tormiksen taiteen korkea henkinen merkitys.

M. Katunyan