Johann Pachelbel |

Johann Pachelbel

Pachelbel. Canon D-dur

Lapsena hän oppi soittamaan urkuja käsin. G. Schwemmer. Vuonna 1669 hän osallistui luennoille Altdorfin yliopistoissa, vuonna 1670 hän oli seminaari Regensburgin protestanttisessa gymnasiumissa. Samalla opiskeli kirkkoa. musiikkia käsillä. FI Zoylin ja K. Prenz. Vuonna 1673 hän muutti Wieniin, missä hänestä tuli St. Stefanin urkuri ja mahdollisesti säveltäjä ja urkuri IK Kerlin assistentti. Sitten hän alkoi säveltää musiikkia. Vuonna 1677 hänet kutsui adv. urkuri Eisenachissa (hän ​​työskenteli kirkossa ja viereisessä kappelissa), missä ystävyys Ambrosius Bachin kanssa merkitsi P:n siteiden alkua Bachin perheeseen, erityisesti JS Bachin vanhempaan veljeen Johann Christophiin, joka opiskeli P. Vuodesta 1678 P. toimi urkurina Erfurtissa, missä hän loi suuren määrän tuotteita. Vuonna 1690 adv. muusikko ja urkuri Stuttgartissa Württembergin herttuattaren kanssa, vuodesta 1692 – urkuri Gothassa, josta hän matkusti Ohrdrufiin vuonna 1693 kokeilemaan uusia urkuja. Vuonna 1695 P. ryhtyi urkuriksi Nürnbergissä. P.:n opiskelijoihin kuuluvat AN Vetter, JG Butshtett, GH Störl, M. Zeidler, A. Armsdorf, JK Graf, G. Kirchhoff, GF Kaufman ja IG Walter.

Luovuus P. liittyi hänen esitykseensä, vaikka hän kirjoitti myös wok. prod. (motettit, kantaatit, messut, aariat, laulut jne.). Op. P. uruille ja clavierille. Säveltäjä oli yksi JS Bachin suorista edeltäjistä urkumusiikin genreissä. Sen tuotantomuoto on harkittu, kompakti, ohut ja ytimekäs. Polyfonisessa P.:n kirjeessä yhdistyy suuri selkeys ja harmonian yksinkertaisuus. perusasiat. Hänen fuugansa ovat temaattisesti erilaisia. ominaista, mutta vielä kehittymätöntä ja koostuvat olennaisesti altistumisketjusta. Improvisaatiogenreille (toccata) on tunnusomaista keinot. kokonaisuus ja yhtenäisyys. P.:n clavier-sviitit (yhteensä 17) noudattavat perinteistä syklin kaavaa (allemande – courante – sarabande – gigue), joskus lisättynä uudella tanssilla tai aarialla. P.:n sarjasykleissä kaikkien äänten kehittymisen aikana paljastuivat selvästi lauluntekijän piirteet, harmoniaan perustuva melodisointi. JS Bach tutki tiiviisti instr. (pääasiassa urut) P.:n sävellyksiä, ja niistä tuli yksi hänen oman syntynsä lähteistä. musiikkityyli. Urut op. P. julkaistu la. “Denkmäler der Tonkunst in österreich”, VIII, 2 (W., 1901), “Denkmäler der Tonkunst in Bayern”, IV, 1 (Lpz., 1903), clavier – la. “Denkmäler der Tonkunst in Bayern” II, 1 (Lpz., 1901), wok. op. julkaisussa toim. Das Vokalwerk Pachelbels, hrsg. v. HH Eggebrecht (Kassel, (1954)).

Viitteet: Livanova T., Länsi-Euroopan musiikin historia vuoteen 1789, M., 1940, s. 310-11, 319-20; Druskin M., Clavier music…, L., 1960; Schweizer A., ​​​​JS Bach, Lpz., 1908, (venäjäksi - Schweizer A., ​​​​JS Bach, M., 1965); Beckmann G., J. Pachelbel ja Kammerkomponist, "AfMw", 1918-19, Jahrg. yksi; Syntynyt E., Die Variation als Grundlage handwerklicher Gestaltung im musikalischen Schaffen J. Pachelbels, B., 1 (diss.); Eggebrecht HH, J. Pachelbel als Vokalkomponist, “AfMw”, 1941, Jahrg. yksitoista; Orth S., J. Pachelbel – sein Leben und Wirken in Erfurt, julkaisussa: Aus der Vergangenheit der Stadt Erfurt, II, H 1954, 11.

T. Ya. Solovjova