Melismas |

kreikka, yksikkönumero melisma – laulu, melodia

1) Melodiset kohdat tai kokonaiset melodiat, jotka esitetään yhdelle tekstin tavulle. M:lle kuuluvat dec. tyyppiset koloratuurit, rullat jne. wok. korut. Länsi-Euroopassa. Musiikkitieteessä termiä "M" käytetään useimmiten keskiajan monofonisen ja moniäänisen musiikin laulujen yhteydessä tekstin tavua kohden. M. on merkittävällä paikalla Bysantin kulttimusiikissa (ks. Bysantin musiikki) ja gregoriaanisessa laulussa. M. ovat laajalti edustettuina idän kansojen musiikissa: Narille. ja prof. lännen maiden musiikkia. Ne ovat harvinaisempia Euroopassa. Uskotaan, että niiden tunkeutuminen Eurooppaan. musiikkikulttuuri liittyy itään. vaikutteita. Melismaattisen vastakohta. laulaminen on ns. tavulaulu, jossa on vain yksi ääni jokaista tekstin tavua kohden.

2) 16-18-luvuilla. termi "M". käytetään usein musiikkitieteessä. sanan alkuperäisen merkityksen mukainen kirjallisuus jollekin runotekstille kirjoitetun ja laulamiseen tarkoitetun sävellyksen nimityksenä. "Melismaattisen tyylin" (stilus melismaticus) ymmärrettiin tuolloin tarkoittavan ei-täyteistä wokkia. koristeet, mutta yksinkertainen laulutyyli: se sisälsi tuotannon. laulutyyppi, jonka esittäminen oli myös valmistautumattomien musiikin ystävien saatavilla.

3) Kotimaisessa musiikkitieteessä termi "M." on tapana nimetä kaikki laulu- ja instrumentaalimusiikin melodiset koristeet, sekä vakaassa muodossa (flame, trilli, gruppetto, mordent) että vapaa-improvisaatiossa (fiortura, passage jne.). Katso koristelu.

Viitteet: 1) Lасh R., Studies for History of ornamental melopцie, Lpz., 1913; Idelsohn AZ, gregoriaanisen ja heprealais-onentalin laulun rinnakkaislaulut, «ZfMw», 1921-22, vuosi 4; Ficker RV, Primary Klangformen, «JbP», 1929, (Bd) 36; Соllаеr Р., La migration du style mйlismatique oriental vers l'occident, «Journal of the International Folk Music Council», 1964, (v.) 16.

2) Walther JG, Praecepta der Musikalische Composition, Lpz., 1955 (käsikirjoitus, 1708), его же, Musikalisches Lexikon, oder Musikalische Bibliothek, Lpz., 1732, Faks., Kassel-Basel, 1953; Mattheson J., Der perfecte Kapellmeister…, Hamb., 1739, uusi painos, Kassel, 1954.

VA Vakhromeev