Cembalon historia

Cembalo on kosketinsoittimien kirkas edustaja, sen suosion huippu osui 16-17-luvuille, jolloin sillä soitti vaikuttava määrä sen ajan kuuluisia säveltäjiä.

Aamunkoiton ja auringonlaskun instrumentti

Ensimmäinen maininta cembalosta on vuodelta 1397. Varhaisrenessanssin aikana sen kuvaili Giovanni Boccaccio teoksessaan Decameron. On huomionarvoista, että vanhin kuva cembalosta on vuodelta 1425. Hänet on kuvattu alttarilla Saksan Mindenin kaupungissa. Meille ovat tulleet 16-luvun cembalat, jotka valmistettiin enimmäkseen Venetsiassa Italiassa.

Pohjois-Euroopassa vuonna 1579 peräisin olevien cembalojen valmistukseen ryhtyivät Rückers-perheen flaamilaiset käsityöläiset. Tällä hetkellä soittimen suunnittelussa tapahtuu joitain muutoksia, rungosta tulee raskaampi ja kielet pitenevät, mikä antoi syvän sointivärin.

Merkittävä rooli soittimen parantamisessa oli ranskalaisella Blanche-dynastialla, myöhemmin Taskinilla. XNUMX. vuosisadan englantilaisista mestareista erotetaan Schudy- ja Kirkman-perheet. Heidän cembaloillaan oli tamminen runko, ja ne erottuivat täyteläisestä soundista.

Valitettavasti piano syrjäytti cembalon kokonaan 18-luvun lopulla. Viimeisen mallin valmisti Kirkman vuonna 1809. Vasta vuonna 1896 englantilainen mestari Arnold Dolmech elvytti soittimen tuotannon. Myöhemmin aloitteen ottivat ranskalaiset valmistajat Pleyel ja Era, jotka alkoivat valmistaa cembaloa ottaen huomioon tuon ajan kehittyneet tekniikat. Suunnittelussa oli teräsrunko, joka pystyi pitämään paksujen lankojen tiukan jännityksen.

Milestones

Cembalo on kynitty-tyyppinen kosketinsoitin. Sen alkuperä johtuu monilta osin kreikkalaisesta kynitystä soittimesta psalterionista, jossa ääni poimittiin kosketinmekanismin avulla sulkakynällä. Cembaloa soittavaa henkilöä kutsuttiin klaverisoittajaksi, hän osasi menestyksekkäästi soittaa urkuja ja klavikordia. Cembaloa pidettiin pitkään aristokraattien instrumenttina, koska se valmistettiin vain arvokkaasta puusta. Usein avaimiin upotettiin suomut, kilpikonnankuoret ja jalokivet.

Cembalo laite

Cembalo näyttää pitkänomaiselta kolmiolta. Vaakasuoraan järjestetyt kielet ovat samansuuntaisia ​​näppäimistömekanismin kanssa. Jokaisessa avaimessa on hyppypainin. Työntimen yläosaan on kiinnitetty langetta, johon on kiinnitetty variksen höyhenen plektrumi (kieli), joka nappaa narun näppäintä painettaessa. Kaivon yläpuolella on nahasta tai huovasta valmistettu vaimennin, joka vaimentaa langan värähtelyjä.

Kytkimillä muutetaan cembalon äänenvoimakkuutta ja sointia. On huomionarvoista, että tasaista crescendoa ja deminuendota ei voida toteuttaa tällä instrumentilla. 15-luvulla soittimen äänialue oli 3 oktaavia, joista puuttui kromaattisia säveliä alemmasta alueesta. 16-luvulla skaala laajennettiin 4 oktaaviin, ja 18-luvulla soittimessa oli jo 5 oktaavia. Tyypillisessä 18-luvun soittimessa oli 2 kosketinsoittimia (manuaalit), 2 jousisarjaa 8` ja 1 – 4`, jotka kuulostivat oktaavin korkeammalta. Niitä voidaan käyttää yksittäin ja yhdessä, kokoamalla sointiäänen oman harkintasi mukaan. Tarjottiin myös ns. luutturekisteri eli nenäääni. Sen saamiseksi vaadittiin pientä merkkijonojen mykistystä huopa- tai nahkaiskuilla.

Kirkkaimmat cembalistit ovat J. Chambonière, JF Rameau, F. Couperin, LK Daken ja monet muut.