Musiikkiteoksen hahmo

Musiikki, lopputuloksena äänien ja hiljaisuuden sekoittamisesta ajassa, välittää sen kirjoittajan emotionaalista tunnelmaa, hienovaraisia ​​tunteita.

Joidenkin tutkijoiden teosten mukaan musiikilla on kyky vaikuttaa sekä ihmisen psyykkiseen että fyysiseen tilaan. Luonnollisesti sellaisella musiikkiteoksella on oma luonteensa, jonka tekijä on joko tarkoituksellisesti tai tiedostamatta määrittänyt.

 Musiikin luonteen määrittäminen tempon ja äänen perusteella.

Venäläisen muusikon ja kasvatuspsykologin VI Petrushinin teoksista voidaan tunnistaa seuraavat teoksen musiikillisen luonteen perusperiaatteet:

1. Molli kosketinsoundi ja hidas tempo välittävät surun tunteita. Tällaista musiikkikappaletta voidaan kuvata surulliseksi, surua ja epätoivoa välittäväksi, joka kantaa sisällään katumusta peruuttamattomasta kirkkaasta menneisyydestä.
2. Majuri soundi ja hidas tempo välittävät rauhan ja tyytyväisyyden tilan. Musiikkiteoksen luonne ilmentää tässä tapauksessa rauhallisuutta, mietiskelyä ja tasapainoa.
3. Molli näppäimen ääni ja nopea tempo viittaavat vihan tunteisiin. Musiikin luonnetta voidaan kuvata intohimoiseksi, innostuneeksi, intensiivisen dramaattiseksi.
4. Duuriväri ja nopea tempo välittävät epäilemättä ilon tunteita, joista kertoo optimistinen ja elämänvakuuttava, iloinen ja riemukas luonne.

On syytä korostaa, että sellaiset musiikin ilmaisuvoiman elementit kuten rytmi, dynamiikka, sointi ja harmonian keinot ovat erittäin tärkeitä minkä tahansa tunteen heijastamisessa; musiikillisen luonteen välittämisen kirkkaus teoksessa riippuu suuresti heistä. Jos suoritat kokeen ja soitat samaa melodiaa suur- tai molliäänellä, nopealla tai hitaalla tempolla, melodia välittää täysin erilaisen tunteen ja vastaavasti musiikkiteoksen yleinen luonne muuttuu.

Musiikkiteoksen luonteen ja kuuntelijan temperamentin välinen suhde.

Jos vertaamme klassisten säveltäjien teoksia nykyaikaisten mestareiden teoksiin, voimme jäljittää tietyn suuntauksen musiikillisen värityksen kehityksessä. Siitä tulee yhä monimutkaisempi ja monitahoisempi, mutta emotionaalinen tausta ja luonne eivät muutu merkittävästi. Näin ollen musiikkiteoksen luonne on vakio, joka ei muutu ajan myötä. 2-3 vuosisataa sitten kirjoitetuilla teoksilla on kuulijaan sama vaikutus kuin aikalaistensa suosion aikana.

On paljastunut, että ihminen valitsee kuunneltavaksi musiikin paitsi mielialansa perusteella, myös alitajuisesti ottaen huomioon temperamenttinsa.

1. Melankolinen – hidasta mollimusiikkia, tunne – surua.
2. Koleerinen – molli, nopea musiikki – tunne – viha.
3. Flegmaattinen – hidas duuri – tunne – rauhallinen.
4. Sanguine – duuri, nopea musiikki – tunne – ilo.

Ehdottomasti kaikilla musiikkiteoksilla on oma luonteensa ja temperamenttinsa. Tekijä on alun perin laatinut ne luomishetken tunteiden ja tunteiden ohjaamana. Kuuntelija ei kuitenkaan aina pysty ymmärtämään tarkasti, mitä kirjoittaja halusi välittää, koska havainto on subjektiivinen ja kulkee kuuntelijan aistimien ja tunteiden prisman läpi hänen henkilökohtaisen temperamenttinsa perusteella.

Kiinnostaako sinua muuten tietää, miten ja millä keinoin ja sanoin musiikkitekstissä säveltäjät yrittävät välittää teostensa aiottua luonnetta esiintyjille? Lue lyhyt artikkeli ja lataa musiikkihahmotaulukot.