Lyyrisiä musiikkiteoksia

Minkä tahansa lyyrisen teoksen keskipiste on henkilön (esimerkiksi kirjailijan tai hahmon) tunteet ja kokemukset. Vaikka teos kuvailee tapahtumia ja esineitä, tämä kuvaus kulkee tekijän tai lyyrisen sankarin tunnelman prisman läpi, kun taas eeppisyys ja draama merkitsevät ja vaativat suurempaa objektiivisuutta.

Eepoksen tehtävänä on kuvata tapahtumia, ja tekijän näkemys on tässä tapauksessa ulkopuolisen puolueettoman tarkkailijan näkemys. Draaman kirjoittaja on täysin vailla "omaa" ääntään; kaiken, mitä hän haluaa välittää katsojalle (lukijalle), tulee olla selvää teoksen hahmojen sanoista ja teoista.

Siten kolmesta perinteisesti erotetusta kirjallisuuden lajista – lyyrisyydestä, eeposesta ja draamasta – lyyrisyys on lähinnä musiikkia. Se vaatii kykyä uppoutua toisen ihmisen kokemusten maailmaan, jotka ovat usein luonteeltaan abstrakteja, mutta musiikki pystyy parhaiten välittämään tunteita nimeämättä niitä. Lyyriset musiikkiteokset on jaettu useisiin tyyppeihin. Katsotaanpa joitain niistä lyhyesti.

Laulun sanoitukset

Yksi yleisimmistä laulusanojen genreistä on romanssi. Romanssi on lyyriseen runoon (yleensä lyhyt) kirjoitettu teos. Romanssin melodia liittyy läheisesti sen tekstiin ja heijastelee runon rakenteen lisäksi sen yksittäisiä kuvia esimerkiksi rytmin ja intonoinnin avulla. Säveltäjät yhdistävät toisinaan romanssejaan kokonaisiksi laulusykleiksi (Beethovenin "Kaukaiselle rakkaalle", Schubertin "Winterreise" ja "The Beautiful Miller's Wife" jne.).

Kamari-instrumentaalitekstit

Kamariteokset on tarkoitettu pienelle esiintyjäryhmälle pienissä tiloissa ja niille on ominaista suurempi huomio yksilön persoonallisuudelle. Nämä ominaisuudet tekevät kamarimusiikista erittäin sopivan lyyristen kuvien välittämiseen. Kamarimusiikin lyyrinen periaate ilmeni erityisen voimakkaasti romanttisten säveltäjien teoksissa (F. Mendelssohnin "Songs without Words").

Lyyrinen-eeppinen sinfonia

Toinen lyyrisen musiikkiteoksen tyyppi on itävaltalais-saksalaisesta musiikista peräisin oleva lyyr-eeppinen sinfonia, jonka perustajana pidetään Schubertia (sinfonia C-duuri). Tällaisessa työssä tapahtumien kertominen yhdistyy kertojan tunnekokemuksiin.

Lyyris-dramaattinen sinfonia

Musiikin sanoituksia voidaan yhdistää paitsi eeppiseen, myös draamaan (esimerkiksi Mozartin 40. sinfonia). Tällaisissa teoksissa draama näkyy ikään kuin musiikin luontaisen lyyrisen luonteen päällä, muuntaen sanoituksia ja käyttämällä niitä omiin tarkoituksiinsa. Lyyristä-dramaattista sinfoniaa kehittivät romanttisen koulukunnan säveltäjät ja sitten Tšaikovskin teos.

Kuten näemme, lyyriset musiikkiteokset voivat olla eri muotoisia, joista jokaisella on omat ominaisuutensa ja jotka kiinnostavat sekä kuuntelijaa että musiikkitieteilijöitä.

Katso oikealle – näet kuinka moni on jo liittynyt ryhmäämme kontaktissa – he rakastavat musiikkia ja haluavat kommunikoida. Join us too! Ja myös… Kuunnelkaamme jotain musiikillisista sanoituksista… Esimerkiksi Sergei Rahmaninovin ihana kevätromantiikka.

Sergei Rahmaninov "Kevätvedet" - Fjodor Tyutševin runoja