Sointujen tyypit

Soinnut voidaan jakaa ryhmiin eri kriteerien mukaan. Niiden äänikoostumukseen sisältyvien askelten lukumäärän mukaan, sen mukaan, miten ne kuulostavat (pehmeä tai terävä). Tritone-intervallin läsnäolo konsonanssissa on vastuussa äänen terävyydestä. On myös sointuja lisäosilla ja ilman. Seuraavaksi käydään vähän läpi jokaista ryhmää.

Ensin puhutaan siitä, mitkä sointuja voidaan erottaa niiden sisältämien askelmien lukumäärästä. Sointuja rakennetaan yleensä tertseihin. Jos otamme asteikon nuotit yksi toisensa jälkeen (näistä tulee terttejä), saamme erilaisia ​​sointuja. Pienin mahdollinen sointu on kolmikko (kolme peräkkäin otettua asteikon nuottia). Seuraavaksi saamme seitsemännen soinnun (neljästä soundista koostuva sointu). Sitä kutsutaan seventh-sointukseksi, koska sen ääriäänet muodostavat septinvälin. Seuraavaksi jatkamme yhden nuotin lisäämistä kerrallaan ja saamme vastaavasti: ei-sointu, undesimaalinen sointu, tercidesimaalinen sointu.

On olemassa joitakin vaihtoehtoja suurten sointujen rakentamiseen. Esimerkiksi G9-soinnussa on viisi nuottia, mutta joskus haluamme vain lisätä triadiin yhdeksännen. Tässä tapauksessa, jos alempia ääniä ohitetaan, sointu nimetään nimellä add9. Toisin sanoen merkintä Gadd9 tarkoittaa, että sinun on otettava G-duurikolmio ja lisättävä siihen 9. aste. Tässä tapauksessa seitsemäs vaihe puuttuu.

Sointuja voidaan jakaa myös duuriin, molliin, dominanteihin, diminoituihin ja puolidiminoituihin. Kolmea viimeistä listattua sointua voidaan käyttää vaihtokelpoisesti, koska niillä voi olla lähes sama äänikoostumus ja tritone intervalli, joka vaatii resoluutiota.

Dominoivaa seitsensointua ja pienennettyä sointua on hyvä siirtyä toiseen säveleen. Lisäksi puolivähennystä käytetään usein yhdessä dominantin kanssa mollissa.

Osoittautuu, että duuri ja molli soinnut ovat pehmeitä eivätkä vaadi resoluutiota, loput ovat jännittyneitä.

Sointuja voidaan myös jakaa diatonisiin ja muunnetuihin. Diatonisia sointuja voidaan rakentaa duuri- tai molliasteikolla, jota ei modifioida muutoksilla. Muutettuja sointuja saadaan, kun joidenkin diatonisten sointujen tiettyjä asteita nostetaan tai lasketaan alteraatiosääntöjen mukaisesti.

Alteraatiota käyttämällä saadaan siis sointuja, jotka eivät näytä kuuluvan ollenkaan nykyiseen säveleen. Esimerkiksi C-duurin sävelsoittimessa saatat päätyä vähentyneeseen D-teräväsointuun.