Symmetriset ja epäsymmetriset kaapelit – eroja

Kaapelit ovat jokaisen studion laitteiston peruselementtejä. Riippumatta siitä, onko kyseessä suuri ammattistudio vai pieni, tyypillisesti kotistudio, työskentelemme kaapeleiden kanssa jokaisessa niistä. Siksi oikean kaapelin valitseminen laitteidemme yhdistämiseen on erittäin tärkeää ja vaikuttaa saadun äänen laatuun. Ennen kuin teemme ostopäätöksen, meidän tulee ensin tutustua niiden tyyppeihin, etuihin ja haittoihin, koska niitä on sekä symmetrisillä että epäsymmetrisillä.

Epäsymmetrisiä kaapeleita ovat muun muassa ne, joissa on kaksi RCA-päätä, ns. cinchit molemmilla puolilla tai joissa meillä on kaksi cinchiä toisella puolella ja jakki toisella tai joissa meillä on molemmilla puolilla. Nämä kaapelit erottuvat siitä, että niissä on kaksi johdinta yhdessä linjassa, joista toinen vastaa äänisignaalista ja toinen maadosta. Nämä johdot kulkevat kaapelin koko pituudelta tulosta lähtöön. Tämän ratkaisun haittapuoli on, että kun kaapeli kohtaa matkallaan aaltojen muodossa häiriöitä, nämä häiriöt tulevat ulos aivan lopussa ja ovat kuultavissa. Siksi tämäntyyppisiä kaapeleita ei tule käyttää pitkiin liitäntöihin, koska ne keräävät reitilleen niin paljon kohinaa, että kuulet sen kaiuttimistasi. Tietysti se soveltuu lyhyisiin liitäntöihin ja sellaiseen tyypilliseen kotikäyttöön kuin tornin kytkemiseen, koska tämän tyyppisissä laitteissa ei ole parempia liitäntöjä kuin epäsymmetrisissä laitteissa, joten symmetrinen kaapeli ei muuten olisi täysin käytössä. Halvoissa ääniliitännöissä tai halvoissa kaiuttimissa ei myöskään ole symmetristä liitäntää, joten siellä käytetään tällaista epäsymmetristä kaapelia. Tämän tyyppisen epäsymmetrisen kaapelin suurin haittapuoli on, että se ei toimi hyvin pitkissä yhteyksissä.

Pitkillä liitännöillä ei kuitenkaan ole ongelmaa symmetrisellä kaapelilla, joka on erityisen hyödyllinen studioliitännöissä. Tämä taistelu parhaasta äänenlaadusta on jokapäiväistä todellisuutta jokaiselle ääniohjaajalle ja tuottajalle. Tämän tyyppistä kaapelia käytetään siis laajasti pitkien yhteyksien, kuten ulkoilmakonserttien, lisäksi myös lyhyissä yhteyksissä, jotka vaativat erityisen selkeää ja korkealaatuista ääntä. Yhdistämme studiossa heidän avullaan mm. kondensaattorimikrofoneja ääniliitännällä tai mikserillä. Nämä kaapelit ovat rakenteeltaan hieman erilaisia ​​ja toimivat hieman eri tavalla. Tässä on kolme johtoa, ei kahta, kuten epäsymmetristen johtojen tapauksessa. Esimerkiksi XLR-kaapelissa tyypillisessä mikrofonikaapelissa yksi johdin vastaa maadosta ja kaksi vastaa äänisignaalista. Kuten epäsymmetrisen kaapelin tapauksessa, myös nämä johdot kulkevat kaapelin koko pituuden läpi lähtöön sillä erolla, että kaksi audiosignaalia ovat hieman erilaisia. Nämä ovat samoja kopioita signaalista, mutta jälkimmäisellä johtimella on signaalin 180° heijastus eli se on polarisoitu eli peiliheijastus. Tämä kaapeli, kuten epäsymmetrisen kaapelin tapauksessa, voi myös kohdata erilaisia ​​häiriöitä matkan varrella, jotka myös kerätään sillä erolla, että lopussa, kun signaali vapautetaan, signaali, joka alun perin käännettiin jossakin äänikaapelit käännetään uudelleen ja lasketaan yhteen toisella äänijohdolla. Tämä tarkoittaa, että nämä molemmat lähtösignaalit ovat vaiheyhteensopivia, polarisoituneita, niillä on sama aaltomuoto, mikä saa aikaan sen, että matkan varrella signaalivirran aikana kerätty häiriö kumoutuu. Meillä on paljon puhtaampi, paljon parempi signaali.

Symmetriset kaapelit ovat yleensä parempia kaapeleita ja niitä on parempi käyttää myös lyhyillä liitoksilla. Tämä on tietysti järkevää vain silloin, kun käyttämämme laitteet käyttävät tällaista symmetristä yhteyttä. Niitä kannattaa kuitenkin käyttää pitkiin yhteyksiin, sillä silloin tunnemme laadultaan eniten. Käytettäessä balansoimatonta kaapelia muutaman metrin yhteyksissä voimme jo havaita signaalin laadun heikkenemisen, ja useiden metrien kytkennällä se on havaittavissa. Symmetriselle kaapelille edes tällaiset 100 metrin etäisyydet eivät ole kauheita ja ulostuloääni on erittäin hyvä. On kuitenkin aina muistettava, että mitä lyhyempi ääniaallon reitti kulkee, sitä parempi on ulostuloäänen laatu. Pyritään siis olemaan varaamatta kaapelia ja varustettamme täydennettäessä yritetään optimoida sen koko todellisen tarpeen mukaan.