Rytminen jako |

rytminen jako – musiikin keston jako (aikaоosuus) yhtä suureksi osaksi. Rytmisen sävelen pääasiallinen tyyppi on jakaminen kahteen osaan: kokonaisen sävelen kahteen puolisävelen, puolikas nuotin kahteen kvartaalisävelen, neljännessävelen kahteen kahdeksasnottiin jne. sekä kolmiosaisten kestojen jakaminen kolmeen osat: kokonainen nuotti, jossa on piste kolmeen puolisävelen, puolikas pisteinen kolmeen neljännesnuottiin, katkoviivainen neljännesnuotti kolmeen kahdeksassävelen jne.

Rytmisen jaon päätyyppi.

Lisäksi käytetään mielivaltaista (ehdollista) pääjakoa. kestoajat eri yhtäläisten osuuksien määrä, jotka eivät vastaa hallitsevaa tässä tuotteessa. metrinen periaate. jaostot; näin ollen on olemassa duoli, tripletti, kvartoli, kvintoli, sekstoli, septoli, oktoli, nonemoli, desimoli sekä ryhmiä, joilla on suurempi määrä murto-aikoja, joilla ei ole erityisiä. otsikot. Satunnaisessa R. d.:ssä murto-osien kestoajat ovat lyhyempiä kuin niiden vastaavat kestoajat tasaisessa jaossa.

Esimerkkejä mielivaltaisesta rytmisestä jaosta:

F. Schubert. Serenadi.

PI Tšaikovski. "Se oli aikaisin keväällä." Romantiikkaa.

PI Tšaikovski. "Prinsessa Ruusunen".

AN Verstovsky. Ote oopperasta "Vadim".

NA Rimski-Korsakov. "Sadko", 2. maalaus.

Esimerkiksi kahdeksannen nuotin tripletti on ajallisesti yhtä suuri kuin kaksi kahdeksasosaa pääjaosta tai yksi neljännes; kuudestoistaosien viidennes on pääjaon neljä kuudestoista osaa eli yksi neljännes. Satunnaisissa kolmiosaisten kestojen rytmisissä jaoissa murtolyöntit ovat joissakin tapauksissa pidempiä kuin päälyöntejä, esimerkiksi: kaksi duolin kahdeksasosaa vastaa kolmea kahdeksasosaa pääjaosta ja niin edelleen (katso esimerkit). Satunnaisen jaon rytmisissä ryhmissä voi olla taukoja, jotka ovat yhtä pitkiä kuin ne korvaavat murtolyöntejä, esimerkiksi:

ja niin edelleen

VA Vakhromeev