Otmar Suitner |

Otmar Suitner

Otmar Süitner on tirolilaisen ja italialaisen itävaltalaisen poika, joka jatkaa wieniläistä kapellimestariperinnettä. Hän sai musiikillisen koulutuksensa ensin kotikaupunkinsa Innsbruckin konservatoriossa pianistina ja sitten Salzburgin Mozarteumissa, jossa hän opiskeli pianon lisäksi myös kapellimestarina sellaisen loistavan taiteilijan kuin Clemens Krausin johdolla. Opettajasta tuli hänelle malli, standardi, johon hän sitten pyrki itsenäisessä johtamistoiminnassa, joka alkoi vuonna 1942 Innsbruckin maakuntateatterissa. Suitenerillä oli mahdollisuus oppia siellä Richard Straussin Rosenkavalier kirjailijan itsensä läsnäollessa. Noina vuosina hän kuitenkin esiintyi pääasiassa pianistina ja konsertoi useissa kaupungeissa Itävallassa, Saksassa, Italiassa ja Sveitsissä. Mutta heti sodan päätyttyä taiteilija omistautui kokonaan johtamiseen. Nuori muusikko johtaa orkestereita pienissä kaupungeissa – Remscheidissä, Ludwigshafenissa (1957-1960), kiertueilla Wienissä sekä suurissa keskuksissa Saksassa, Italiassa ja Kreikassa.

Kaikki tämä on Suitenerin kapellimestariuran esihistoriaa. Mutta hänen todellinen maineensa alkoi vuonna 1960, kun taiteilija kutsuttiin Saksan demokraattiseen tasavaltaan. Täällä, johtaessaan upeita musiikkiryhmiä, Suitener nousi eurooppalaisten kapellimestarien kärkeen.

Vuosina 1960-1964 Süitner johti Dresdenin oopperaa ja Staatschapel Orchestraa. Näiden vuosien aikana hän esitti monia uusia esityksiä, johti kymmeniä konsertteja, teki orkesterin kanssa kaksi suurta kiertuetta – Prahan keväälle (1961) ja Neuvostoliittoon (1963). Taiteilijasta tuli Dresdenin yleisön todellinen suosikki, joka tunsi monia kapellimestaritaiteen johtavia henkilöitä.

Vuodesta 1964 Otmar Süitner on johtanut Saksan ensimmäistä teatteria – Saksan valtionoopperaa DDR:n pääkaupungissa Berliinissä. Täällä hänen kirkas kykynsä paljastui täysin. Uudet kantaesitykset, äänitykset levyille ja samalla uudet kiertueet Euroopan suurimmissa musiikkikeskuksissa tuovat Syuitnerille yhä enemmän tunnustusta. "Hänen henkilössään Saksan valtionooppera löysi arvovaltaisen ja lahjakkaan johtajan, joka antoi teatterin esityksille ja konserteille uutta loistoa, toi ohjelmistoonsa uutta virtaa ja rikasti sen taiteellista ilmettä", kirjoitti eräs saksalaisista kriitikoista.

Mozart, Wagner, Richard Strauss – tämä on taiteilijan ohjelmiston perusta. Hänen korkeimmat luovat saavutuksensa liittyvät näiden säveltäjien teoksiin. Dresdenin ja Berliinin näyttämöillä hän esitti Don Giovannin, Taikahuilun, Lentävän hollantilaisen, Tristanin ja Isolden, Lohengrinin, Rosenkavalierin, Elektran, Arabellan, Capriccion. Suitenerille on myönnetty kunnia osallistua säännöllisesti vuodesta 1964 lähtien Bayreuthin festivaaleille, joissa hän johti Tannhäuserin, Lentävän hollantilaisen ja Der Ring des Nibelungenin. Jos tähän lisätään, että Fidelio ja The Magic Shooter, Tosca ja The Bartered Bride sekä erilaisia ​​sinfonisia teoksia on ilmestynyt hänen ohjelmistoonsa viime vuosina, niin taiteilijan luovien kiinnostusten laajuus ja suunta selviävät. Kriitikot tunnustivat myös hänen ensimmäisen vetoomuksensa moderniin teokseen kapellimestari kiistattomaksi menestykseksi: hän esitti hiljattain P. Dessaun oopperan "Puntila" Saksan valtionoopperan näyttämölle. Suitener omistaa myös useita tallenteita oopperateosten levyille, joihin on osallistunut erinomaisia ​​eurooppalaisia ​​laulajia – "Seraglion sieppaus", "Figaron häät", "Sevillan parturi", "Vaihdettu morsian", "Salome".

"Suitner on vielä liian nuori pitääkseen kehitystään jossain määrin loppuun asti", kirjoitti saksalainen kriitikko E. Krause vuonna 1967. "Mutta nytkin on selvää, että tämä on tietoisesti moderni taiteilija, joka näkee ja ilmentää aikamme kaikessa luovuudessaan oleminen. Tässä tapauksessa häntä ei tarvitse verrata muiden sukupolvien kapellimestareihin menneisyyden musiikin välittämisessä. Täällä hän löytää kirjaimellisesti analyyttisen korvan, muototajun, dramaturgian intensiivisen dynamiikan. Pose ja patos ovat hänelle täysin vieraita. Muodon selkeyttä hän korostaa plastisesti, partituurin linjat piirretään loputtomalta näyttävällä dynaamisilla sävyasteikoilla. Sellaisen tulkinnan perustana on sielukas soundi, joka välitetään orkesterille lyhyillä, ytimekkäillä, mutta ilmeikkäillä eleillä. Suitener ohjaa, johtaa, ohjaa, mutta todellakaan hän ei koskaan ole despootti kapellimestaripöydässä. Ja ääni elää...

L. Grigoriev, J. Platek, 1969