Musiikki aakkoset |

Musiikin aakkoset ovat kirjainjärjestelmä äänien decompin osoittamiseen. korkeus. Se syntyi viimeistään 3. vuosisadalla. eKr. Dr. Kreikassa, jossa oli kaksi A. m. Aikaisemmassa ohjeessa järjestelmä sisälsi kreikkalaiset kirjaimet. ja foinikialaiset aakkoset. Myöhemmässä wokissa. järjestelmä käytti vain kreikkaa. kirjaimet aakkosjärjestyksessä, joka vastaa laskevaa asteikkoa.

Zapissa käytettiin muuta kreikkalaista kirjainmerkintää. Eurooppa ennen 10-lukua. Varhaisen keskiajan aikana syntyi menetelmä äänten osoittamiseksi kirjaimilla lat, ja sitä käytettiin sen kanssa. aakkoset. Ensimmäinen diatoninen. kahdesta laulusta koostuva asteikko. oktaavia (A – a), merkitty kirjaimilla A:sta R:ään. Myöhemmin alettiin käyttää vain seitsemän ensimmäistä kirjainta. Tällä menetelmällä merkintä oli seuraava: A, B, C., D, E, F, G; a, b, c, d, e, f, g, aa. Myöhemmin tätä asteikkoa täydennettiin alhaalta suuren oktaavin suolan äänellä, jota merkitään kreikkalaisten aakkosten kirjaimella g (gamma). Pääasteikon II vaihe asteikkoa alettiin käyttää kahdessa muodossa: korkea – ääni si, kutsuttiin B durum (lat. – kiinteä) ja ilmaistiin neliömäisellä ääriviivalla (ks. Bekar); matala – B-flat-ääni, jota kutsuttiin B mollisiksi (lat. – pehmeä) ja ilmaistiin pyöristetyllä ääriviivalla (katso Flat). Ajan myötä ääntä si alettiin merkitä lat. kirjain H. 12-luvun jälkeen. ke-luvulla. kirjainten notaatiojärjestelmä syrjäytettiin ei-henkilökohtaisella kirjoittamisella ja kuoronkirjoituksella, mutta 14-18-luvuilla. se herätettiin henkiin eri versioina urku- ja luuttutabulatuurissa.

Tällä hetkellä oktaavin diatonisella asteikolla on seuraava kirjainmerkintä:

Englanninkielisissä maissa tätä järjestelmää käytetään yhdellä poikkeuksella – äänen vanha nimitys b-kirjaimella on säilynyt; B-tasainen on merkitty b-tasaiseksi (B-pehmeä).

Satunnaisten kirjoittamista varten kirjaimiin lisätään tavuja: is – terävä, es – litteä, isis – kaksinkertainen terävä, eses – kaksinkertainen litteä. Poikkeuksen muodostaa B-flat-ääni, jolle on säilytetty nimitys b-kirjaimella, E-flat ja A-flat-äänet, jotka on merkitty tavulla es ja as. C-sharp – cis, F-double-sharp – fisis, D-flat – des, G-double-flat – geses.

Englannin kielen maissa terävä ilmaistaan ​​sanalla terävä, litteä – sana flat, double-sharp – sanoilla double terävä, double-flat – sanoilla double flat, C-sharp – terävällä, F- kaksinkertainen terävä – f kaksinkertainen terävä, D-tasainen – d litteä , G kaksinkertainen litteä – g kaksinkertainen litteä.

Suuren oktaavin äänet on merkitty isoilla kirjaimilla ja pienet pienillä kirjaimilla. Muiden oktaavien äänissä kirjaimiin lisätään numeroita tai viivoja, jotka vastaavat numeroita oktaavien nimiä:

ensimmäiseen oktaaviin – c1 tai c're toisesta oktaavista – d2 tai d ” mi kolmannesta oktaavista – e3 tai e ”' fa neljännestä oktaavista – f4 tai f ”” viidenteen oktaaviin – c5 tai c ””” ovat supistuvia – H1 tai 1H tai H subkontroktaaville – A2 tai A, tai

Näppäimien osoittamiseksi kirjaimiin lisätään sanat: dur (duuri), moll (moll) ja isoja kirjaimia ja mollinäppäimiä - pieniä kirjaimia, esimerkiksi C-dur (C-duuri), fis -moll (F-terävä molli) jne. Lyhennetyssä kirjoitustavassa isot kirjaimet (ilman lisäyksiä) tarkoittavat duuria ja sointuja ja pienet kirjaimet molleja.

Esittelyllä musiikkiin. lineaarisen musiikkijärjestelmän harjoittaminen A. m. on menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja on säilynyt apuvälineenä. äänien, sointujen ja koskettimien nimeämiskeinot (pääasiassa musiikillisissa ja teoreettisissa teoksissa).

Viitteet: Gruber RI, Musiikkikulttuurin historia, t. 1, ch. 1, M.-L., 1941; Bellermann Fr., Die Tonleitern und Musiknoten der Griechen, V., 1847; Fortlage K., Kreikkalaisten musiikkijärjestelmä…, Lpz., 1847; Riemann H., Studien zur Geschichte der Notenschrift, Lpz., 1878; Monro DV, Muinaisen kreikkalaisen musiikin muodot, Oxf., 1894; Wolf J., Handbuch der Notationskunde, Bd 1-2, Lpz., 1913-19; Sachs C., Die griechische Instrumentalnotenschrift, «ZfMw», VI, 1924; его же, Die griechische Gesangsnotenschrift, «ZfMw», VII, 1925; Pоtiron H., Aakkosjärjestyksen alkuperä, Revue grйgorienne», 1952, XXXI; Сorbin S., Valeur et sens de la notation alphabйtique a Jumiiges…, Rouen, 1955; Smits van Waesberghe J., Les origines de la notation alphabйtique au moyen vge, в сб.: Annuario musical XII, Barcelona, ​​1957; Barbour JM, Kreikan merkinnän periaatteet, "JAMS", XIII, 1960.

VA Vakhromeev