Näppäimistön soittamisen opettelu – Nuottien asettaminen sauvaan ja nuottimerkinnät oikealle kädelle
Tavarat

Näppäimistön soittamisen opettelu – Nuottien asettaminen sauvaan ja oikean käden merkintä

Edellisessä osiossa keskustelimme C-nuotin asennosta näppäimistöllä. Tässä kuitenkin keskitymme nuottien merkintään ja sijoitukseen yksikköoktaavin sisällä. Kirjoitamme äänen C ensimmäiseen lisättyyn alempaan.

Kiinnitä huomiota diskanttiavaimeen, joka sijoitetaan aina jokaisen sauvan alkuun. Tämä näppäin kuuluu G-näppäinten ryhmään ja merkitsee g1-merkin paikan toisella rivillä, josta myös tämän graafisen merkin kirjoittaminen alkaa. Diskanttiavainta käytetään nuottien nuotityöhön, muun muassa kosketinsoittimien, kuten koskettimien ja pianon, oikean käden nuoteihin.

Suoraan sen vieressä on muistiinpano D, joka on sijoitettu sauvaan ensimmäisen rivin alle. Muista, että viivat lasketaan aina alhaalta, ja rivien välissä on ns.

Seuraava nuotti vieressä on E, joka on sijoitettu sauvan ensimmäiselle riville.

Seuraavat äänet valkoisten näppäinten alla ovat: F, G, A, H. Oikean oktaavin merkintää varten käytetään yhden oktaavin merkintää: c1, d1, e1, f1, g1, a1, h1.

Seuraava ääni h1:n jälkeen on seuraavaan oktaaviin kuuluva ääni eli c2. Tätä oktaavia kutsutaan kaksoisoktaaviksi.

Samalla nuotit C1-C2 muodostavat C-duurin ensimmäisen perusasteikon, jossa ei ole avainmerkkejä.

Nuotit vasemmalle kädelle

Vasemman käden kohdalla kosketinsoittimien merkintä tehdään bassoavaimeen. Tämä nuottiavain kuuluu fi clef-ryhmään, ja se on merkitty neljännellä rivillä äänellä f. Diskanttiavaimen ja bassoavaimen välinen merkintäero on kolmanneksen väli.

Hieno oktaavi

Oktaavi pieni

Näppäimistön soittamisen oppiminen - Nuottien asettaminen sauvaan ja oikean käden merkintä

Ristit ja tasot

Risti on kromaattinen merkki, joka nostaa tiettyä ääntä puolisävyllä. Tämä tarkoittaa, että jos se asetetaan nuotin viereen, soitamme sen puolisäveltä korkeammalle.

Esimerkiksi terävä nuotti f antaa f terävän

Bemol puolestaan ​​on kromaattinen merkki, joka alentaa tiettyä säveltä puolet sen sävystä. Tämä tarkoittaa, että jos meillä on esimerkiksi litteä, joka on asetettu nuotin e eteen, meidän on soitettava nuotti e.

Esimerkiksi: ääni e laskettaessa antaa es

Rytmiset arvot

Toinen tärkeä elementti nuotinkirjoituksessa ovat rytmiset arvot. Alussa käsittelemme näitä säännöllisiä musiikillisia perusarvoja. Ne esitetään kronologisesti pisimmästä lyhyempiin ja lyhyempiin. Koko nuotti on pisimpään kestävä rytminen arvo. Se kestää koko mittaa 4/4 ajassa ja laskemme sen 1 ja 2 ja 3 ja 4 ja (yksi ja kaksi ja kolme ja neljä ja). Toiseksi pisin rytminen arvo on puolisävel, joka on puolet koko nuotin pituudesta ja lasketaan se: 1 ja 2 ja (yksi ja kaksi ja). Seuraava rytminen arvo on neljännessävel, jonka laskemme: 1 i (kerran ja) ja kahdeksan sitä puoleen pienempi. Tietysti löytyy vielä pienempiäkin rytmiarvoja, kuten kuudestoista, kolmekymmentäkaksi ja kuusikymmentäneljä. Kuten näette, kaikki nämä rytmiset arvot ovat jaettavissa kahdella ja niitä kutsutaan säännöllisiksi mittauksiksi. Oppimisen myöhemmässä vaiheessa törmäät epäsäännöllisiin toimenpiteisiin, kuten esimerkiksi trioliin tai sekstoleihin.

On myös muistettava, että jokaisella nuotin rytmiarvolla on vastinensa tauossa tai yksinkertaisemmin hiljaisuudessa tietyssä paikassa. Ja täällä meillä on myös täysi-, puoli-, virkkaus-, kahdeksannen tai kuudestoista sävelen lepo.

Toisella tavalla kuvattuna koko sävelen mahtuu esimerkiksi neljä virkkaa tai kahdeksan kahdeksannen nuottia tai kaksi puolisäveltä.

Kutakin nuotin tai tauon rytmistä arvoa voidaan myös pidentää puolella sen arvosta. Nuotinkirjoituksessa tämä tehdään lisäämällä piste nuotin oikealle puolelle. Ja niin, jos esimerkiksi laitamme pisteen puolipisteen viereen, se kestää niin kauan kuin kolme neljäsosaa. Koska jokaisessa tavallisessa puolisävelessä meillä on kaksi neljäsosasetettiä, joten jos pidennämme sitä puolella arvosta, meillä on yksi ylimääräinen neljännessävel ja yhteensä kolme neljännesosaa tulee ulos.

Metri

Kello sijoitetaan jokaisen kappaleen alkuun ja kertoo, minkä tyylistä musiikkia kappale on. Suosituimmat aikamerkit ovat 4/4, 3/4 ja 2/4. 4/4-ajassa on eniten sävellettyjä kappaleita ja tämä metriryhmä kattaa eniten musiikkityylejä: latinalaisamerikkalaisista tansseista rock and rolliin klassiseen musiikkiin. 3/4 metriä on kaikki valsseja, mazurkoja ja kujawiakkeja, kun taas 2/4 metriä on suosittu pilkku.

Kellon merkin ylempi numero tarkoittaa, kuinka monta arvoa annettuun mittaan tulee sisällyttää, ja alempi ilmoittaa, mitkä nämä arvot ovat. Joten esimerkissä 4/4-aikasignatuuri saamme tiedon, että pylväässä tulisi olla neljännen neljänneksen nuottia tai sitä vastaavaa arvoa, esim. kahdeksan kahdeksannen nuottia tai kaksi puolisäveltä.

yhteenveto

Alussa nämä nuotit saattavat tuntua jonkinlaiselta mustalta magialta, joten tämä oppiminen kannattaa jakaa yksittäisiin vaiheisiin. Ensinnäkin opit notaatiot diskanttiavaimessa, pääasiassa yksikkö- ja kaksipuolisissa oktaaveissa. Näillä kahdella oktaavilla oikea käsi toimii eniten. Rytmisten arvojen hallinnan ei pitäisi olla liian suuri ongelma, koska tämä jako on hyvin luonnollinen kahdelle. Voimme jakaa jokaisen suuremman arvon kahteen pienempään yhtä suureen puolikkaaseen.

Jätä vastaus