Tauko |

kreikan sanasta pausis – lopetus, lopetus; lat. silentium tai pausa, italia. tauko, ranskalainen hiljaisuus tai tauko, eng. hiljaisuus tai lepo

Tietyn ajan kestävä tauko yhden, useamman tai kaikkien muusojen äänessä. teoksia sekä musiikkikyltti, joka osoittaa tämän äänen katkeamisen. Suuressa instr. sävellyksissä, yhtyeissä, kuoroissa ja joukkooopperakohtauksissa yleistä äänikatkoa kutsutaan yleistaukoksi.

P:n käsite on edustettuna jo muinaisessa musiikissa. teoria, joka piti kaikkia vääriä runollisia rivejä oikeina taukojen lyhenteinä; P. osoitettiin merkillä ^ (lisämerkeillä pidempiä taukoja varten); Tiedossa oli myös P., joka rikkoi tiettyä mittaria. Ei-mentaalisessa (katso Nevma) ja kuoroäänikirjoituksessa P.:stä ei ollut merkkejä, mutta jossain vaiheessa kuoronäintiön kehitysvaiheessa melodian osien reunat alkoivat merkitä jakoviivalla. Polyfonian myötä tästä ominaisuudesta tuli merkki lyhyestä, määrittelemättömän pituisesta tauosta. Keston mukaan erotettujen taukojen nimeäminen toi mukanaan kuukautismerkinnät. Jo alkukaudellaan (12-13-luvuilla) otettiin käyttöön P.:n vastaavat merkit kaikille nuottien kestoille: pausa longa perfecta (kolmiosainen), pausa longa imperfecta (kaksiosainen), pausa brevis ja semipausa , yhtä suuri kuin semibrevis; joidenkin ääriviivat muuttuivat myöhemmin.

Pienempien sävelten – minimi, semiminima, fusa ja semifusa – käyttöönoton myötä P.:n merkit, jotka vastaavat niiden pituutta, lainattiin tablatuurijärjestelmästä.

16-luvulla taukojen merkintäjärjestelmä on saanut seuraavan muodon:

Kuukautisten merkintöjen taukoja

Nykyaikaisessa P.:tä käytetään musiikillisessa kirjoittamisessa: kokonainen, puolikas, neljännes, kahdeksas, kuudestoista, kolmekymmentäsekunti, kuusikymmentäneljäs ja toisinaan breve, joka vastaa kestoltaan kahta kokonaista nuottia. P.:n keston pidentämiseksi 1/2, 1/2 + 1/4, 1/2 + 1/4 + 1/8 jne. sekä nuotin keston pidentämiseksi käytetään pisteitä. . Tauko kokonaisessa tahdissa sen koosta riippumatta ilmaistaan ​​merkillä P., joka vastaa kokonaista nuottia. P. 2-4 mittana ilmaistaan ​​kuukautismerkinnästä lainatuilla merkeillä P., jotka vastaavat useampaa mittaa, näiden merkkien peräkkäin tai erikoismerkkien avulla pidennetystä tauosta, joiden yläpuolelle on kirjoitettu numeroita vastaa tauon mittausten määrää.

Nykyaikaisen notaation taukoja

Jos alun perin P. merkitsi pääasiassa melodisen artikulaatiota. ääniä, niitä alettiin vähitellen käyttää melodian sisällä. muodostelmia, tulossa tärkeä ilmaisu. tarkoittaa. Kuten X. Riemann huomautti, tällaisella tauolla ei ole "nollaa", vaan "negatiivinen" merkitys, joka vaikuttaa merkittävästi aikaisempien ja myöhempien muusojen ilmaisukykyyn. rakenteet. Ilmaisee esimerkein. taukoja voi käyttää niin monta esimerkkiä klassikosta. musiikkia, esim. ”Kohtaloteema” Beethovenin 1. sinfonian 5. osasta, jossa P. syventää dramaattisuutta. musiikin luonne tai Tšaikovskin romanssin melodia ”Among the Noisy Ball”, jossa kiihtyneen katkonaisen hengityksen sävy liittyy pitkälti taukojen käyttöön. Katso Mensuraaliset merkinnät, Rhythm.

Toisella venäjällä. musiikin teoriassa siirtymävaiheessa hook-notaatiosta neliön notaatioon oli oma järjestelmänsä taukojen osoittamiseen: edna – kokonaisuus, eu (tai es) – puolikas, navat (poles) – kvartaali, sep tai sema – kahdeksas; ystävä - kaksi mittaa; kolmas – kolme mittaa, chvarta – neljä mittaa jne.

Viitteet: Diletsky H., muusikko kielioppi, (Pietari), 1910.

VA Vakhromeev