Melismat musiikissa: tärkeimmät koristetyypit

Musiikin melismat ovat niin sanottuja koristeita. Melisma-kyltit viittaavat lyhennetyn nuotinkirjoituksen merkkejä, ja näiden samojen koristeiden käytön tarkoituksena on värittää esitettävän melodian pääkuvio.

Melismas sai alkunsa laulamisesta. Eurooppalaisessa kulttuurissa oli aikoinaan ja joissakin itämaisissa kulttuureissa edelleen olemassa melismaattinen laulutyyli – laulaminen suurella määrällä tekstin yksittäisten tavujen lauluja.

Melismoilla oli suuri rooli muinaisessa oopperamusiikissa, sillä alueella he sisälsivät monenlaista lauluornamenttia: esimerkiksi rulladeja ja koloratuureja, joita laulajat lisäsivät suurella mielenkiinnolla virtuoosi-aarioihinsa. Suunnilleen samasta ajasta eli 17-luvulta lähtien koristeita alettiin käyttää melko laajalti instrumentaalimusiikissa.

Millaisia ​​melismoja on olemassa?

Nämä melodiset hahmot esitetään yleensä edellisten nuottien soittoajan kustannuksella tai melismalla koristeltujen nuottien kustannuksella. Siksi tällaisen kierroksen kestoa ei yleensä oteta huomioon taktin kestossa.

Melismien päätyypit ovat: liverrys; gruppetto; pitkä ja lyhyt armon muistiinpano; mordent.

Jokaisella musiikin melismatyypillä on omat vakiintuneet ja aiemmin tunnetut esityssäännöt sekä oma merkkinsä nuottijärjestelmässä.

Mikä on trilli?

Trillaus on kahden lyhytkestoisen äänen nopea, toistuva vuorottelu. Yksi trillausäänistä, yleensä alempi, on määritetty pääääneksi ja toinen apuääneksi. Päääänen yläpuolelle sijoitetaan trilliä ilmaiseva merkki, jossa on yleensä pieni jatke aaltoviivan muodossa.

Trillauksen kesto on aina yhtä suuri kuin päämelisma-äänen valitseman sävelen kesto. Jos trillaus on aloitettava apusäänellä, se ilmaistaan ​​pienellä nuotilla, joka tulee ennen pääääntä.

Paholaisen trillejä…

Trillien osalta on kaunis runollinen vertailu niiden ja stittien laulamisen välillä, joka kuitenkin voi johtua myös muista melismoista. mutta vain jos asianmukaista kuvastoa havaitaan – esimerkiksi luontoa koskevissa musiikkiteoksissa. On yksinkertaisesti muita trillejä – esimerkiksi pirullisia, pahoja.

Kuinka tehdä gruppetto?

"Grupetton" koristelu piilee nuottisarjan melko nopeassa suorituksessa, joka edustaa päääänen laulamista ylemmän ja alemman apuäänen kanssa. Pää- ja lisääänien välinen etäisyys on yleensä yhtä suuri kuin toinen intervalli (eli nämä ovat vierekkäisiä ääniä tai vierekkäisiä näppäimiä).

Gruppetto ilmaistaan ​​yleensä kiharalla, joka muistuttaa matemaattista ääretön merkkiä. Näitä kiharoita on kahta tyyppiä: alkaen ylhäältä ja alkaen alhaalta. Ensimmäisessä tapauksessa muusikon on aloitettava esitys ylemmästä apuäänestä ja toisessa (kun kihara alkaa alhaalta) - alemmasta.

Lisäksi melisman äänen kesto riippuu myös sitä ilmaisevan merkin sijainnista. Jos se sijaitsee nuotin yläpuolella, melisma on suoritettava koko sen keston ajan, mutta jos se sijaitsee nuottien välissä, sen kesto on yhtä suuri kuin ilmoitetun nuotin äänen toinen puolisko.

Lyhyt ja pitkä armohuomautus

Tämä melisma on yksi tai useampi ääni, joka tulee välittömästi ennen koristelua. Armohuomautus voi olla sekä "lyhyt" että "pitkä" (usein sitä kutsutaan myös "pitkäksi").

Lyhyt grace nuotti voi joskus (ja useamminkin näin) koostua vain yhdestä soundista, jota tässä tapauksessa ilmaisee pieni kahdeksassävel, jonka varsi on yliviivattu. Jos lyhyessä armonuotissa on useita säveliä, ne merkitään pieniksi kuudestoistasotoksiksi eikä mitään yliviivata.

Pitkä tai pitkittynyt armonuotti muodostuu aina yhden soundin avulla ja sisältyy päääänen kestoon (ikään kuin jakaisi yhden ajan sen kanssa kahdelle). Yleensä ilmaistaan ​​pienellä nuotilla, joka on puolet päänuotin kestosta ja jonka varrella ei ole ristiä.

Mordent ristissä ja ristissä

Mordent muodostuu nuotin mielenkiintoisesta murskaamisesta, jonka seurauksena nuotti näyttää murenevan kolmeksi ääneksi. Ne ovat kaksi pää- ja yksi apuääntä (se, joka kiilautuu sisään ja itse asiassa murskaa) äänet.

Apuääni on ylempi tai alempi viereinen ääni, joka asetetaan asteikon mukaan; joskus terävyyden lisäämiseksi pää- ja lisääänen välinen etäisyys puristetaan puolisäveleksi lisäterävien ja litteiden avulla.

Kumpi apuääni soi - ylempi vai alempi - voidaan ymmärtää mordent-symbolin kuvauksesta. Jos sitä ei ole yliviivattu, apuäänen tulee olla sekunti korkeampi, ja jos päinvastoin se on yliviivattu, niin pienempi.

Musiikin melismat ovat erinomainen tapa antaa melodialle keveyttä, omalaatuista hassua luonnetta ja tyylillistä väritystä muinaiselle musiikille ilman, että rytmimallissa (ainakin nuotinkirjoituksessa) tehdään muutoksia.