Beethovenin pianosonaatit nimikkeineen

Sonaattigenrellä on erittäin tärkeä paikka L. Beethovenin teoksessa. Hänen klassinen muotonsa käy läpi kehitystä ja muuttuu romanttiseksi. Hänen varhaisia ​​teoksiaan voidaan kutsua wieniläisten klassikoiden Haydnin ja Mozartin perinnöksi, mutta hänen kypsissä teoksissaan musiikki on täysin tunnistamatonta.

Ajan myötä Beethovenin sonaattien kuvat siirtyvät kokonaan pois ulkoisista ongelmista subjektiivisiksi kokemuksiksi, ihmisen sisäiseen dialogiin itsensä kanssa.

Monet uskovat, että Beethovenin musiikin uutuus liittyy ohjelmallisuuteen, eli jokaiselle teokselle tietyn kuvan tai juonen antaminen. Joillakin hänen sonaateistaan ​​on itse asiassa nimi. Tekijä antoi kuitenkin vain yhden nimen: Sonaatissa nro 26 on epigrafina pieni huomautus - "Lebe wohl". Jokaisella osalla on myös romanttinen nimi: "Jäähyväiset", "Erotus", "Kokous".

Loput sonaatit nimettiin jo tunnustusvaiheessa ja suosionsa kasvaessa. Nämä nimet ovat keksineet ystävät, kustantajat ja yksinkertaisesti luovuuden fanit. Jokainen vastasi tunnelmaa ja assosiaatioita, jotka syntyivät upotettaessa tähän musiikkiin.

Beethovenin sonaattisykleissä ei ole juoni sellaisenaan, mutta kirjailija pystyi toisinaan niin selkeästi luomaan dramaattista jännitystä yhdelle semanttiselle ajatukselle, välitti sanan niin selkeästi fraseeroinnin ja agogiikan avulla, että juonet ehdottivat itseään. Mutta hän itse ajatteli enemmän filosofisesti kuin juonillisesti.

Sonaatti nro 8 "Pateettinen"

Yksi varhaisista teoksista, Sonata No. 8, on nimeltään "Pathetique". Beethoven itse antoi sille nimen "Suuri säälittävä", mutta sitä ei mainittu käsikirjoituksessa. Tästä työstä tuli eräänlainen tulos hänen varhaisesta työstään. Rohkeat sankarillis-dramaattiset kuvat näkyivät tässä selvästi. 28-vuotias säveltäjä, joka alkoi jo kokea kuuloongelmia ja koki kaiken traagisissa väreissä, alkoi väistämättä lähestyä elämää filosofisesti. Sonaatin kirkkaasta teatterimusiikista, varsinkin sen ensimmäisestä osasta, tuli keskustelua ja kiistaa yhtä paljon kuin oopperan ensi-ilta.

Musiikin uutuus piilee myös osapuolten välisissä terävissä kontrasteissa, yhteentörmäyksissä ja kamppailuissa ja samalla niiden tunkeutumisessa toisiinsa sekä yhtenäisyyden ja määrätietoisen kehityksen luomiseen. Nimi oikeuttaa itsensä täysin, varsinkin kun loppu merkitsee haastetta kohtalolle.

Sonaatti nro 14 "Moonlight"

Täynnä lyyristä kauneutta, monien rakastama ”Moonlight Sonata” on kirjoitettu Beethovenin elämän traagisena ajanjaksona: rakkaansa onnellisen tulevaisuuden toiveiden romahtaminen ja väistämättömän sairauden ensimmäiset ilmenemismuodot. Tämä on todellakin säveltäjän tunnustus ja hänen sydämellisin työnsä. Sonaatti nro 14 sai kauniin nimensä kuuluisalta kriitikolta Ludwig Relstabilta. Tämä tapahtui Beethovenin kuoleman jälkeen.

Etsiessään uusia ideoita sonaattisykliin Beethoven poikkeaa perinteisestä sävellysjärjestelmästä ja tulee fantasiasonaatin muotoon. Rikkomalla klassisen muodon rajoja Beethoven haastaa siten hänen työtään ja elämäänsä rajoittavat kaanonit.

Sonaatti nro 15 "Pastoraalinen"

Kirjoittaja kutsui Sonaattia nro 15 "Grand Sonataksi", mutta hampurilainen kustantaja A. Kranz antoi sille toisen nimen - "Pastoraali". Se ei ole sen alla kovin laajalti tunnettu, mutta vastaa täysin musiikin luonnetta ja tunnelmaa. Pastelliset rauhoittavat värit, lyyriset ja hillitty melankoliset kuvat teoksesta kertovat harmonisesta tilasta, jossa Beethoven oli sitä kirjoittaessaan. Kirjailija itse rakasti tätä sonaattia erittäin paljon ja soitti sitä usein.

Sonaatti nro 21 «Aurora»

Sonaatti nro 21, nimeltään "Aurora", kirjoitettiin samana vuonna kuin säveltäjän suurin saavutus, Eroic Symphony. Aamunkoiton jumalattaresta tuli tämän sävellyksen muusa. Kuvat heräävästä luonnosta ja lyyriset aiheet symboloivat henkistä uudestisyntymistä, optimistista tunnelmaa ja voimanpurkausta. Tämä on yksi harvoista Beethovenin teoksista, joissa on iloa, elämää vahvistavaa voimaa ja valoa. Romain Rolland kutsui tätä teosta "The White Sonata". Myös kansanmusiikin aiheet ja kansantanssin rytmi osoittavat tämän musiikin luontoläheisyyttä.

Sonaatti nro 23 "Appassionata"

Sonaatin nro 23 otsikkoa ”Appassionata” ei myöskään antanut kirjailija, vaan kustantaja Kranz. Beethovenilla itsellään oli mielessä Shakespearen Myrskyssä ilmennyt ajatus inhimillisestä rohkeudesta ja sankaruudesta, järjen ja tahdon vallasta. Nimi, joka tulee sanasta "passion", on erittäin sopiva suhteessa tämän musiikin kuviolliseen rakenteeseen. Tämä teos imee kaiken sen dramaattisen voiman ja sankarillisen paineen, joka oli kertynyt säveltäjän sieluun. Sonaatti on täynnä kapinallista henkeä, ajatuksia vastarinnasta ja sitkeästä taistelusta. Se täydellinen sinfonia, joka paljastettiin sankarillisessa sinfoniassa, ilmentyy loistavasti tässä sonaatissa.

Sonaatti nro 26 "Jäähyväiset, ero, paluu"

Sonaatti nro 26, kuten jo todettiin, on syklin ainoa todella ohjelmallinen teos. Sen rakenne "Farewell, Separation, Return" on kuin elämänkaari, jossa eron jälkeen rakastajat kohtaavat jälleen. Sonaatti oli omistettu säveltäjän ystävän ja opiskelijan arkkiherttua Rudolphin lähdölle Wienistä. Lähes kaikki Beethovenin ystävät lähtivät hänen kanssaan.

Sonaatti nro 29 "Hammerklavier"

Yksi syklin viimeisistä, Sonata No. 29, on nimeltään "Hammerklavier". Tämä musiikki on kirjoitettu tuolloin luodulle uudelle vasarainstrumentille. Jostain syystä tämä nimi annettiin vain sonaatille 29, vaikka Hammerklavierin huomautus esiintyy kaikkien hänen myöhempien sonaattiensa käsikirjoituksissa.