Arabialainen kansanperinne on idän peili

Arabimaailman kulttuuriperintö, yksi viisaimmista ja voimakkaimmista sivilisaatioista, kansanperinne, heijastaa muinaisen idän olemassaolon ydintä, sen perinteitä, perustaa ja määräytyy suurelta osin arabien muslimien maailmankuvan mukaan.

Nouse valloituksen kautta

Ensimmäinen arabien kansanperinteen muistomerkki juontaa juurensa 2. vuosituhannelle eKr. kirjoituksen muodossa, jossa todetaan, että assyrialaiset orjat lumoivat valvojansa laulamalla. Arabian niemimaa oli muinaisina aikoina arabikulttuurin kehityskeskus, jonka juuret ovat peräisin Pohjois-Arabian takamailta. Arabien useiden erittäin kehittyneiden voimien valloitus johti kulttuurin kukoistukseen, joka kuitenkin kehittyi myöhemmin rajasivilisaatioiden vaikutuksesta.

Ominaisuudet

Mitä tulee perinteiseen instrumentaaliseen arabialaiseen musiikkiin, se ei ole laajalle levinnyt, joten tietoa siitä on hyvin vähän. Tässä instrumentaalimusiikkia ei käytännössä käytetä itsenäisenä luovuuden muotona, vaan se on olennainen osa kappaleiden ja tietysti itämaisten tanssien esittämistä.

Tässä tapauksessa suuri rooli annetaan rummuille, jotka heijastavat arabialaisen musiikin kirkasta emotionaalista väritystä. Loput soittimista esiteltiin niukemmassa valikoimassa ja olivat alkuperäisiä moderneja soittimia.

Nykyäänkin on vaikea löytää arabikotia, jossa ei olisi jonkinlaista lyömäsoitinta, joka on valmistettu laajalti saatavilla olevista materiaaleista, kuten nahasta, savesta jne. Siksi talojen ikkunoista tulee yksinkertaisia ​​​​aiheisia melodioita, mukana mm. rytminen koputus ovat melko yleisiä.

Maqams mentaliteetin heijastuksena

Maqamit (arabiaksi – makam) ovat yksi silmiinpistävimmistä arabien kansanperinteen elementeistä. Maqamien äänirakenne on melko epätavallinen, joten niitä on vaikea havaita ihmisille, jotka eivät tunne tietyn kansan kulttuurisen ja historiallisen ympäristön erityispiirteitä. Lisäksi lännen ja idän musiikillisen teorian perusteet ovat pohjimmiltaan erilaiset, joten eurooppalaisen musiikin helmassa kasvanut ihminen voi joutua harhaan itämaisilla aiheilla. Maqamit, kuten kaikki kansanperinteet, pidettiin alun perin vain suullisessa muodossa. Ja ensimmäiset yritykset tallentaa ne tulivat vasta 19-luvulla.

Muinaiselle arabialaiselle kansanperinteelle on ominaista musiikin ja runouden fuusio. Laajalti tunnettuja olivat ammattirunoilija-laulajat – shairit, joiden lauluilla, kuten ihmiset uskoivat, oli maaginen vaikutus. Jokaisella kylällä oli oma hiuksensa, joka esitti laulujaan silloin tällöin. Heidän aiheensa oli mielivaltainen. Niiden joukossa oli kostolauluja, hautauslauluja, ylistyslauluja, lauluja ratsumiehille ja karjankuljettajille, surulauluja jne.

Arabien kansanperinne on arabien alkuperäisen kulttuurin alkioiden ja heidän valloittamiensa kansojen kehittyneen taiteen omaksumista, ja tämä kansallisten värien sekoitus muuttuu upeaksi luovuudeksi, joka heijastaa afrikkalaisen ja aasialaisen sivilisaation uskomattoman erityistä, epätavallista luonnetta.