Pisteiden lukeminen |
1) Partituurin muodossa tallennetun musiikin henkinen havaintoprosessi. Psykologiassa np:n käsitettä käytetään määritelmänä koko tekstisivun vaaka-vertikaaliselle kattavuudelle.
2) Käytännön akateeminen kurinalaisuus musiikissa. koulutusinstituutiot. Sen tavoitteena on kehittää partituurin (sinfonia, laulu-, kuoro, hengelle. orkesteri, kansanorkesteri, kamariorkesteri) ja sen pianon soittamisen taitoa. Taito lukea partituuri on välttämätöntä kapellimestarille, säveltäjille ja musiikkitieteilijöille. Ch. p., sinun on ymmärrettävä yksityiskohdat. partituurin tallennuksen ominaisuudet; sellaisia ovat C-näppäinten käyttö, transponointi, oktaavin liikkeet tiettyjen soittimien osissa, harmonisten merkintä kieleissä. työkalut; sinun on myös tiedettävä yleisen basson lukemisen säännöt. Yksittäisten puolueiden korkealle sijoittumiseen liittyy useita vaikeuksia - äänten ylittäminen, päällekkäisyydet. Ch. s. vaatii taitoja partituuritekstin siirtämisessä pianolle eli sovitustaitoa. Apumuoto Ch:n hallitsemisessa. s. ovat fp. transkriptio kirjallisesti, partituurien analysointi. Kurssin käytännön tehtävä Ch. s. on hankkia vapaan Ch. s. Olla yksi musiikkiteoreettisista linkeistä. koulutusta, sillä on myös laajempi tavoite: tutustuminen sinfoaan. ja oopperamusiikkia örkkitekniikoilla. eri säveltäjien kirjeitä, joissa on partituurien toiminnallisen rakenteen piirteitä. tyylit Ch.p. kehittää sisäistä äänenkorkeus- ja sointikuuloa.
Viitteet: Puzyrevsky AI, lyhyt instrumentointiopas ja tietoa sooloäänistä ja kuorosta. Manuaali partituurien lukemiseen (Pietarin konservatorion pakollinen instrumentointikurssi), M., 1908; Taranov G., Partituurien lukukurssi, M.-L., 1939; Anosov NP, Käytännön opas sinfonisten partituurien lukemiseen, osa 1, M.-L., 1951, sama rommissa. lang. — Citirea parturilor simfonice, Buc., 1963; Volf O., Lukija partituurien lukemiseen, L., 1958, lisäys. ja oikein. 1976; Gottlieb M., Kaabak Y., Makarov E., Käytännön partituurin lukukurssi puhallinorkesterille, M., 1960; Lysan GA, Puhallinsoittimien partituurien ja instrumentoinnin lukeminen, M., 1961; Poltavtsev I., Svetozarova M., Kuoron partituurien lukukurssi, voi. 1-2, M., 1964-65; Fortunatov Yu., Barsova I., Käytännön opas sinfonisten partituurien lukemiseen, voi. 1, M., 1966; Chaikin H., Partituurien lukukurssi venäläisten kansansoittimien orkestereille, voi. 1-2, M., 1966-67; Shpitalny P., Sinfonisten partituurien lukeminen. Reader, voi. 1, M., 1970; Varelas SA, partituurinlukukurssi. Musiikkikoulujen opiskelijoille ja konservatorioiden opiskelijoille, Tash., 1974 (uzbekiksi); Kolomiets A., Pashchenko V., Tikhova E., Kuoron partituurien lukemisen kurssi. Kasvatus- ja metodologinen käsikirja musiikki- ja pedagogisten tiedekuntien ja pedagogisten laitosten ja pedagogisten koulujen osastoille, K., 1977; Riemann H., Anleitung zum Partiturspiel, Lpz., 1902, 1924; Gbl H., Anleitung zum Partiturlesen, W., 1923, W. – L., (1950) (ukrainalainen käännös – Reading partituurit, (K.), 1925, venäjänkielinen käännös – Opas lukemaan partituurit, L. , 1930); Krouer Th., Der volkommene Partitur-Spieler, 1930; Hagel R., Die Lehre von Partiturspiel, (Potsdam); Leschetizky Th., Anleitung zum Partiturlesen, W., 1941; Nágy O., Partituraolvasás. Partiturajátyk, Bdpst, 1954; Creuzburg H. Partiturspiel. Ein bungsbuch, Bd 1-4, Mainz, 1956-66; Jakobi Th., Die Kunst des Partiturspiels, B., 1957; Eben P., Burghauser J., Ctenn a hra partitur, Praha, 1960; Velehorschi A., Studiul transpozitiei, Buc., 1968; Bölsche E., Schule des Partiturspiels, Bd 1, Lpz., sa; Reciter F., Praktisches Partiturspielen, Halle, 1951.
IA Barsova
