Mustan musiikin perässä

Oletko koskaan miettinyt, mistä ura tulee? Koska ajattelen jatkuvasti ja luultavasti koko loppuelämäni, annan tämän aiheen syvälliseen analyysiin. Sana "ura" esiintyy usein huulillamme, mutta Puolassa se on yleensä negatiivinen. Toistamme kuin mantraa: "vain mustat niin groove", "olemme kaukana länsimaisesta soittamisesta" jne.

Lopeta jahtaaminen, aloita pelaaminen!

Uran määritelmä muuttuu leveysasteen mukaan. Lähes jokaisella muusikolla on grooven määritelmä. Groove syntyy päässä siitä, kuinka kuuntelet musiikkia, miten sen tunnet. Muodostat sen syntymästä lähtien. Jokainen ääni, jokainen kuulemasi kappale vaikuttaa musiikilliseen herkkyyteen, ja tällä on merkittävä vaikutus tyyliisi, mukaan lukien groove. Siksi lopeta ns. ”mustan” uran määritelmän jahtaaminen ja luo omasi. Ilmaise itseäsi!

Olen valkoinen poika pakkaselta Puolasta, jolla oli mahdollisuus äänittää reggaeta Jamaikalla legendaarisessa Bob Marley -studiossa yhdessä tämän genren maailmanluokan muusikoiden kanssa. Heillä on tämä musiikki veressä, ja sitten kuuntelin sitä ehkä muutaman vuoden ja soitin korkeintaan kolmea. Puolassa he sanoivat: "Häväys! Kaupallisia paskalevyjä reggae-musiikin temppelissä ”(tarkoittaa StarGuardMuffin ja Tuff Gong Studios). Mutta vain osalla Puolan reggae-skenestä oli ongelma sen kanssa – rastafarikulttuurin radikaaleilla seuraajilla ja tietysti nörteillä, jotka vihasivat kaikkia, jotka tekivät jotain. Mielenkiintoista on, että Jamaikalla kukaan ei välittänyt siitä, että pelaamme reggaeta "puolaksi". Päinvastoin – he tekivät siitä voimavaran, joka erottaa meidät alkuperäisistä taiteilijoistaan. Kukaan ei käskenyt meitä pelaamaan siellä toisin kuin me teimme. Paikalliset muusikot löysivät itsensä ilman ongelmia valmistamiemme kappaleiden joukkoon, ja lopulta heille kaikki ”räjähti”, minkä he vahvistivat tanssimalla kuunnellen aiemmin äänitettyjä kappaleita. Tämä hetki sai minut ymmärtämään, että hyvin tehdylle musiikille ei ole olemassa yhtä määritelmää.

Onko väärin, että pelaamme eri tavalla kuin länsimaiset kollegamme? Onko väärin, että meillä on erilainen groove-taju, erilainen musiikillinen herkkyys? Ei tietenkään. Päinvastoin – se on meidän etumme. Sattui vain niin, että musta musiikki on kaikkialla mediassa, mutta meidän ei pitäisi olla niin huolissaan siitä. On monia loistavia syntyperäisiä artisteja, jotka soittavat "puolaksi", luovat loistavaa musiikkia ja ovat samaan aikaan musiikkimarkkinoilla. Anna itsellesi mahdollisuus, anna bändikaverille mahdollisuus. Anna rumpalille mahdollisuus, sillä se, että hän ei soita kuten Chris "Daddy", Dave ei tarkoita, etteikö hänellä olisi "sitä jotain". Sinun on itse arvioitava, onko tekemäsi toiminta hyvää. Kannattaa kuunnella muita, kannattaa ottaa huomioon ulkopuolisten mielipide, mutta sinun ja muun porukkasi on päätettävä, onko tekemäsi hyvä ja soveltuva näytettäväksi maailmalle.

Katso vaikka Nirvanaa. Alussa kukaan ei antanut heille mahdollisuutta, mutta he tekivät jatkuvasti työtään ja lopulta kirjasivat jälkensä populaarimusiikin historiaan isoilla kirjaimilla. Tällaisia ​​esimerkkejä voitaisiin mainita tuhansia. Mielenkiintoista on, että kaikkia näitä taiteilijoita yhdistää yksi asia.

OMA TYYLI

Ja näin pääsemme asian ytimeen. Se, mitä edustat, määrittää, oletko mielenkiintoinen taiteilija vai et.

Minulla oli äskettäin tilaisuus käydä kaksi erittäin mielenkiintoista keskustelua tästä aiheesta. Yhdessä kollegoideni kanssa tulimme siihen tulokseen, että yhä useammat puhuvat musiikin soittamiseen käytetystä tekniikasta (laitteet, muusikoiden esitystaidot), eivät itse musiikista. Kitarat, joilla soitamme, tietokoneet, esivahvistimet, kompressorit, joita käytämme äänityksessä, musiikkikoulut, joista valmistumme, "työ", jonka – ruma sanoen – sisällytämme, niistä tulee tärkeitä, emmekä lakkaa puhumasta siitä, mitä meillä taiteilijoina todella on sanottavaa . Lopputuloksena luomme tuotteita, joissa on täydellinen pakkaus, mutta valitettavasti – sisältä tyhjiä.

Jahtaamme länttä, mutta emme ehkä juuri siellä, missä meidän pitäisi. Loppujen lopuksi musta musiikki tuli tunteiden ilmaisemisesta, ei taaksepäin soittamisesta. Kukaan ei kuitenkaan miettinyt, pitäisikö pelata, vaan mitä he halusivat välittää. Sama tapahtui maassamme 70-, 80- ja 90-luvuilla, jolloin musiikki oli media. Sisältö oli tärkein. Minulla on sellainen vaikutelma, että meillä on tänään kilpavarustelu. Ymmärrän itsekin, että on tärkeämpää, missä nauhoitamme albumin kuin mitä nauhoitamme. Tärkeämpää on se, kuinka monta ihmistä tulee konserttiin, kuin mitä haluamme kertoa näille ihmisille konsertissa. Eikä tässä varmaan ole siitä kyse…