epäharmonia |
Sanakirjan luokat
termejä ja käsitteitä
kreikan sanasta dys- on etuliite, joka tarkoittaa häiriötä, menetystä ja harmoniaa
Harmonian puuttuminen tai rikkominen, dissonanssi, epäsopu (katso Kakofonia). Disharmonia harmonian kieltämisenä eroaa pohjimmiltaan dissonanssista, jonka ratkaisu ikään kuin vahvistaa eufonian, harmonian.
