Huuliharppu. Harjoitukset asteikolla C-duuri.

Katso Harmonica Muzyczny.pl-kaupassa

C-duuri asteikko perusharjoituksena?

Kun onnistumme tuottamaan selkeitä ääniä soittimemme yksittäisissä kanavissa, sekä sisään- että uloshengityksessä, voimme alkaa harjoitella tiettyä melodiaa. Ensimmäiseksi tällaiseksi perusharjoitteeksi ehdotan C-duuri asteikolla, jonka hallinta antaa meille ennen kaikkea mahdollisuuden oppia kaavaa, mitkä äänet kuulemme sisäänhengityksessä ja mitkä uloshengityksessä. Suosittelen aluksi käyttämään diatonista kymmenen kanavaa huuliharppua C-virituksessa.

Kun aloitat pelin, muista kapea suun asettelu, jotta ilma menee suoraan vain määrättyyn kanavaan. Aloitamme uloshengityksellä eli puhaltamalla neljänteen kanavaan, josta saamme äänen C. Kun hengitämme ilmaa neljännellä kanavalla, saamme äänen D. Kun puhallamme viidenteen kanavaan, saamme äänen E, ja hengitettäessä viidennen kanavan ääni on F. kuudennen kanavan saamme G-sävelen ja piirroksen A:ssa. Saadaksemme seuraavan sävelen C-duurissa, eli H-sävelen, meidän on hengitettävä sisään seuraava seitsemäs jakkara. Jos toisaalta puhallamme ilmaa seitsemänteen kanavaan, saamme toisen sävelen C, tällä kertaa oktaavin korkeamman, niin sanotun kerran spesifisen. Kuten näet helposti, jokaisella kanavalla on kaksi ääntä, jotka saadaan puhaltamalla tai vetämällä ilmaa. Käyttämällä neljää kanavaa kymmenestä perushuuliharppussamme pystymme esittämään C-duuriasteikon. Joten näet kuinka paljon potentiaalia tällä näennäisesti yksinkertaisimmalla huuliharppulla on. Kun harjoittelet C-duuria, muista harjoitella sitä molempiin suuntiin, eli aloita neljännestä kanavasta, siirry oikealle seitsemännelle kanavalle ja palaa sitten soittamalla kaikki nuotit yksitellen neljänteen kanavaan.

Perustekniikat C-duuriasteikon soittamiseen

Voimme harjoitella tunnettua aluetta useilla tavoilla. Ensinnäkin aloitat tällä harjoituksella hitaalla tahdilla keskittyen tuottamaan kaikki samanpituiset äänet tasaisin välimatkoin toisistaan. Yksittäisten äänien välit voidaan suunnitella pidemmäksi tai lyhyemmäksi. Ja jos haluamme erottaa yksittäiset äänet selkeästi toisistaan, voimme käyttää ns. staccato-tekniikkaa soittamalla nuotti lyhyesti, jolloin nuotti erotetaan selvästi toisistaan. Staccatin vastakohta tulee olemaan legato-tekniikka, jolle on ominaista se, että ääni yhdestä toiseen on suunniteltu liikkumaan sujuvasti ilman turhaa taukoa niiden välillä.

Miksi mittakaavaharjoittelu kannattaa?

Useimmat meistä aloittaessaan seikkailumme huuliharppujen kanssa haluavat heti aloittaa oppimisen soittamalla tiettyjä melodioita. Se on jokaisen oppijan luonnollinen refleksi, mutta asteikkoa harjoitellessa harjoittelemme monia elementtejä, jotka ovat yhteisiä myöhemmin soitetuille melodioille. Siksi niin tärkeä ja tärkeä elementti koulutuksessamme pitäisi olla asteikon harjoittelu, joka on meille sellainen aloittava musiikillinen työpaja.

On myös hyvä olla tietoinen siitä, mitä ääntä kulloinkin soitamme, millä kanavalla olemme ja teemmekö sitä sisään- vai uloshengityksen aikana. Tällainen henkinen keskittyminen mahdollistaa yksittäisten äänien nopean sulautumisen tiettyyn kanavaan, ja tämä puolestaan ​​helpottaa uusien melodien nopeaa lukemista nuotista tai tablatuurista tulevaisuudessa.

Harjoittelussa huomioitavia asioita

Ensinnäkin, riippumatta siitä, mitä harjoitusta teemme, oli se sitten asteikko, harjoitus tai etydi, perusperiaate on, että harjoitus tulee suorittaa tasapuolisesti. Paras suojelija vauhtia seuraamaan on metronomi, jota ei voi huijata. Markkinoilla on monenlaisia ​​metronomeja, perinteisiä mekaanisia ja moderneja digitaalisia. Huolimatta siitä, kumpaa olemme lähempänä, tällainen laite on hyvä olla, sillä sen ansiosta pystymme mittaavasti seuraamaan edistymistämme koulutuksessa. Esimerkiksi: aloittamalla harjoituksen nopeudella 60 BPM, voimme asteittain lisätä sitä esimerkiksi 5 BPM:llä ja katsotaan kuinka kauan pystymme saavuttamaan 120 BPM:n vauhdin.

Toinen suositus tekemillesi harjoituksille on sen lisäksi, että teet ne eri tahdilla tai tekniikalla, tee ne eri dynamiikalla. Esimerkiksi meidän esimerkissämme C-duuri asteikosta, soita ensimmäistä kertaa erittäin pehmeästi eli pianoa, toisella kerralla hieman kovemmin, eli mezzopianoa, kolmannella vielä kovemmin, eli mezzo fortea ja neljännellä kerralla kovaa, eli forte. Muista kuitenkin, että älä liioittele tämän vahvuuden kanssa, sillä liiallinen puhallus tai ilman sisäänvetäminen voi vahingoittaa instrumenttia. Huuliharppu on tässä suhteessa varsin herkkä soitin, joten niin kovaääniseen harjoitukseen kannattaa suhtautua varoen.

yhteenveto

Soittimen harjoittelussa säännöllisyys on tärkeintä, eikä tästä ole poikkeusta huuliharppujen osalta. Riippumatta siitä, mitä aiomme soittaa tai harjoitella tiettynä päivänä, alue voi olla perusharjoitus ennen tavoiteharjoitusta tai konserttia.